K.4 Suurta kontrastia

Joskus soisi itselle kolmannen käden

Tällä kertaa vuorossa on kalastuksellinen katsaus kauteen 2020. Se alkoi välittömästi Suomeen palattuani mökkikaranteenissa keväällä, jolloin suuntasin useana päivänä pilkkimään. Tulos oli tuolloin vaihtelevaa, mutta kevätaurinko toi iloa huonommallakin syönnillä. Pilkkiminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut se minun juttuni, joten en kantanut tuloksen tekemisestä paineita. Riitti, että jotakin sai syötäväksi.

1.) Kevään odotetuimpiin päiviin kuului tietysti uistelukauden avaus, joka tänä vuonna onnistui totuttua aiemmin. Ensimmäinen reissu suuntautui Lappeenrantaan serkkupoikien kanssa pyörimään Kivijärvelle. Tähän reissuun oli yhdistettynä myös edeltävissä postauksissa mainittu ulkokiipeilykauden avaus. Odotuksia reissulle ei suuremmin ollut ladattu, sillä kokemuksesta tiesin kevään olevan itselleni varsin tiukkaa aikaa. Intoa kuitenkin riitti, sillä talven aikana kasaantuneet uistelupatoumat oli päästävä avaamaan. 

Tälle reissulle lähdettiin serkkupoikain kalustolla, joka sillä hetkellä kattoi keskikokoisen soutuveneen pienellä moottorilla. Back to basic, sillä omalla kalustolla olin tottunut jo hieman leveämpiin oltaviin. Nyt kuitenkin nautittiin taas siitä, mistä lähes kaikki pienet ja isotkin pojat ovat uistelu-uransa aloittaneet. Päivät sisälsi pääosin uistelua, jonka lomassa tehtiin myös pieniä mökkiaskareita ja nautittiin vapaa-ajasta, pois lukien nuorempi serkkupoikani, joka parhaansa mukaan esitti istuvansa etäoppitunneilla aina kalareissuja myöten. 

Tällainen oli sotaratsumme kevään ensireissulle

Tästä reissusta jäi harmillisen vähän kerrottavaa ja suorastaan hävettää myöntää, että tulokseksi jäi yksi ainoa tärppi. Kaikkea yritimme, mutta järvi tuntui ammottavan tyhjyyttään. Testasimme niin rannat, kuin syvänteetkin ja vaappuja vaihdeltiin tiuhaa tahtia. Heikolla hetkellä taisimme jopa jigaamaan erehtyä, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Loppujen lopuksi kuitenkin hauska reissu ja saatiinpahan palautettua taas talven aikana muodostuneet mielikuvat hirmusyönneistä takaisin realistisiin mittoihin.

2.) Kevään toinen yritys 8.5.2020

Tähän päivään mennessä oli jo hieman kerinnyt toipua alkukevään mahalaskusta, mutta pieni peikko vaani edelleen. Vesille täytyi tällä kertaa päästä ihan omilla välineillä ja kotivesillä, josko se tulos vähän kirkastuisi viimekertaisesta. Jäät olivat vielä paikoittain miestä kantavia, mutta virtaisista kohdista sai jo veneen pudotettua vesille. Saavuimme aamupäivästä Sotkamon pohjoispuolella sijaitsevalle Kaitainsalmen rampille. Siellä törmättiin kalastus kollegaan, jolta olen valtaosan taktiikoistani apinoinut, eli Sinttivintturi Tervon Samiin. Hän oli myös suuntaamassa vesille, mikäs muu, kuin hauki mielessä. Sovittiin heti alkuun, että me kokeilemme toiselta puolen siltaa ja he toiselta puolen. Parin tunnin jälkeen käytiin viestittelyä syönnistä ja kuuleman mukaan vaikeaa oli heidänkin veneessä ollut, joten siirtyivät kauemmas. Tämän innoittamana päätimme siirtyä heidän aloituspaikalleen, josta saimme louhittua muutaman kalan ja siten poistettua pelon nollapäivästä. Isompien puuttuessa päätettiin vaihtaa hieman erilaiseen taktiikkaan ja kopaistiin virtaavaa vettä hieman kapeammasta kohdasta muutamalla vavalla. Toisin sanoen uisteltiin kohdassa, jossa ilman vapojakin voisi vastaliikenteen kanssa tulla ahdasta, mutta varhaisesta ajankohdasta johtuen luotin, ettei vesillä ollut kuin me ja Sami. Eipä siinä kauaa mennyt, kun tämä taktiikka puraisi. Poikkeuksellisen tiukka isku kevät kalaksi ja vapa mutkalle. Pienen väsyttelyn jälkeen olo oli hämmentynyt, sillä "hauki ei ollutkaan kala", vaan siiman päässä juroi jokin kiiltävämpi yksilö. Taistelun jälkeen kala saatiin haaviin ja laaduksi selvisi järvitaimen. Pikaisesti kala kylmävesiastiaan virkoamaan, puhelin käteen ja alamittoja tutkimaan. Ilokseni mitta täyttyi ja kala kyytiin. Ensimmäinen laatuaan minun veneessä ja painoakin oli ihan mukavasti. Tämän Jackpotin jälkeen pyörimme vielä jokusen mutkan alueella ja tavoitimme muutamia haukia, muttei yhtään vauraampaa. Päivän saldona kourallinen haukea ja yksi taimen.

Hauet oli tiukassa

Kausi 2020 oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka reissujen määrä jäikin melko vähäiseksi. Toisinaan oltiin aivan hukassa, mutta hyvinä päivinä Ahti muisti sitäkin runsaammin. Kertoja en laskenut, mutta luultavimmin liikutaan alle 15:sta kerrassa. Erityisen tyytyväinen olen syksyyn, joka tuotti runsasta tulosta ja paikoittain tunsin jopa olevani perillä kalojen liikkeistä. Määrällisesti paras taisi olla kauden viimeinen reissu marraskuussa, jolloin vaikeasta kelistä huolimatta kalaa nousi yli 30 kiloa. Tälle reissulle oli puettuna miltei koko vaatekaapin sisältö, mitä Sotkamon kodista löytyi, eikä silti ollut kuuma. Erittäin hienoja kokemuksia mahtui tähän kesään kalastuksen parissa ja nälkää tulevalle kaudelle riittää. Nyt kuitenkin järvet ovat tukevan jään peitteessä, joten uistelu hommat jatkuvat vain unissa. Alla vielä kuvina kautta 2020:

Kauden ensimmäinen vitonen, joka oli samalla päivän ainoa, siksi niin vakava...

Kilon raja rikkoutui ahvenrintamalla tänäkin vuonna.

Punalihaista tuntui tällä kaudella riittävän.

Syksyn vikalta pakkaseen

Loppuun haluan vielä antaa oman suosituksen haukireseptistä, jonka löysin pari vuotta sitten Suomen Haukiseuran sivuilta. Resepti ei vaadi ihmeempiä aineksia, mutta hieman vaivannäköä kuitenkin. Tähän tarvitset seuraavat:

HaukiStroganoff

1-1,5 kg haukifilettä
1-2 isoa sipulia
paketti pekonia
500 g paseerattua tomaattia
tai 2 purkkia tomaattimurskaa + purkki tomaattipyrettä
2 dl kermaa
2 tomaattia
valko- ja mustapippuria tai viispippurisekoitusta
suolaa
tilliä
1 rkl chilikastiketta tai chilipippuria
juustoraastetta

paistamiseen voita ja/tai öljyä

Valmistus:

"Leikkaa hauki suikaleiksi ja mausta pippurilla, tillillä ja suolalla. Silppua pekoni ja sipuli ja paista ne. Kaada pekoni ja sipuli uunivuoan pohjalle. Paista haukisuikaleet rapeiksi ja lado ne sipuli-pekonipedille. Siivuta päälle tomaatit. Sekoita paseerattu tomaatti ja kerma paistinpannulla ja lisää joukkoon ripaus suolaa ja chilikastike sekä tarpeen vaatiessa ripaus mustapippuria tai viispippuria. HUOM! Älä laita liikaa chiliä, ettei se pilaa ruoan makua. Kaada kiehautettu kastike vuokaan muiden ainesten päälle.

Laita vuoka 200 asteiseen uuniin. Ripottele aikaisintaan 45 minuutin kuluttua päälle juustoraastetta ja anna ruuan olla uunissa vielä niin kauan, että juusto on ruskistunut. Voit pitää ruokaa uunissa myös kauemmin, jotta ruodonpätkät pehmenevät huomaamattomiksi."

Ruoka sopii parhaiten tarjoiltavaksi pastan kera, jolloin maku on hieman lasagnemainen. Pidemmällä hauduttamisella ruodot paistuvat syötävän pehmeiksi, mikä tekee tästä myös junioriystävällisemmän ruuan. Suosittelen kokeilemaan, sillä vaivan näkö palkitaan!

Oma taidonnäyte kyseisen ruuan laitosta.