Kohti karanteenia!

Jonottamisen mallia maailmalta.

Se, mitä parhaillaan teen, on täysin vapaaehtoista, eikä kukaan minua tähän pakottanut. Olen siis karanteenissa, enkä missä tahansa karanteenissa, vaan ihan oikeassa "eristetyssä" karanteenissa. Tämä on käytäntö, jonka olisin jo viikkoja sitten toivonut Suomen ottavan käytäntöön, mutta vieläkään sitä ei olla tehty, vaikka puhetta aiheesta on ollut ja valtaosa sitä kannattaisikin. Nykyinen käytäntö on ollut tarjota ohkainen ohjeistus lentokentällä ja siitä sitten eteenpäin omin ehdoin ja kahden viikon suositus pysytellä kotona. Karanteenissa käytännössä ihminen on tähän mennessä mennyt ensin kentän lähistöllä kauppaan hakemaan eväät. Sen jälkeen julkisilla kohti kotia, jossa mahdollisesti perhe tai puoliso odottelee. Ja sen jälkeen jäänyt kotiin, mikäli maltti on riittänyt. Karanteeni ei kuitenkaan huomioi muun perheen toimintaa mitenkään, vaan he saavat jatkaa normaaleja rutiinejaan. Tämän seurauksena tartunta jatkaa ongelmitta kulkuaan.

Kuinka itse sitten toimin?
Minulle oli päivänselvää viettää oikeaoppinen karanteeni, jossa kohtaisin mahdollisimman vähän ihmisiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että majoitukseen saapumisen jälkeen en tapaisi ketään kahteen viikkoon. Majoitus oli helppo valita, sillä perheeni kesämökki oli tyhjillään ja sinne pääsi talvellakin. Matkan taittaminen Suomessa loi kuitenkin haasteita, sillä julkisten käyttäminen oli erittäin houkutteleva vaihtoehto Helsingistä Kainuuseen. Monien vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että minut haetaan autolla ja heitetään samalla mökille. Näin vältyttiin monelta ihmiskohtaamiselta. Ajokilometrejä tämä suunnitelma kylläkin kerrytti runsaasti, joten kiitos isälle omistautumisesta.

Matkani Suomeen starttasi tiistai aamupäivänä, jolloin suuntasin majoitukseltani kohti lentokenttää. Paikalliset säännöt kielsivät autoilun matkustajien kera ja julkistaliikennettä oli leikattu mittavasti, joten taksi olisi ollut ainoa sovelias vaihtoehto kentälle. Majapaikkani sijaitsi kuitenkin sen verran kaukana, että päädyttiin hieman soveltamaan sääntöjä ja Saksalainen kaveri tarjoutui heittämään kentälle autollaan. Tämä luokiteltiin isoksi rikkeeksi, joten säännön rikkominen oli tiedostettu teko. Emme kuitenkaan kokeneet huonoa omatuntoa, sillä säännön tarkoitus oli estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan, mutta meidän tilanteessa mitään uutta ei tapahtuisi, sillä olimme kämpänneet jo yli viikon  samassa paikassa. Ei kuitenkaan auttanut jäädä kiinni, joten valitsimme tarkkaan oikean aika ikkunan, jolloin lähdimme liikkeelle. Aivan talomme vieressä ollut liikenneympyrä kuhisi poliiseja, jotka pysäyttivät jokaisen auton ja kyselivät matkan tarkoitusta. Heidän päivystysvuoronsa ei kuitenkaan kestänyt koko päivää ja oitis heidän siirryttyään seuraavaan kohteeseen liikahdimme kohti lentokenttää.

Ajomatka sujui moitteetta, pää hieman ikkunan alapuolella. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja kaverini jatkoi matkaa takaisin kämpille. Lentokentällä tunnelma oli erittäin poikkeuksellinen ja pieni paikallisylpeys iski heti, kun huomasin miten hyvin homma oli organisoitu. Paikalla oli merkittävä määrä eri viranomaistahojen edustajia. Poliisit, vartijat ja rajavartijat pitivät tiukasti huolen siitä, että ihmiset noudattavat seinillä lukevia sääntökylttejä, kuten turvavälejä. Lentojen vähyys oli myös silmin nähtävää, sillä kentältä lähti seuraavan viiden tunnin aikana vain kourallinen yhteyksiä, joista kaksi oli Suomeen. Tiukka valvonta oli jakautunut tasaisesti koko lentokentälle ja esimerkiksi turvatarkastukseen menoa porrastettiin, jottei ihmiset olisi liian lähekkäin.

Lentokoneeseen kävellessäni oli ikätoverit harvassa, sillä koneen keski-ikä oli valehtelematta lähellä seitsemääkymmentä vuotta. Oli ilo huomata, kuinka monella kanssamatkustajista oli hengityssuojain ja kumihanskat. Muutaman ihmisen kanssa juteltuani oli selvää, että heillä oli realistisen huolestunut suhtautuminen virukseen. Lennon aikana koneessa ei juuri yskimistä kuulunut, vaan kaikki pidättelivät sinnikkäästi. Ennen laskeutumista lentoemot jakoivat Corona-tietolappusen, jossa mainittiin nykyiset ohjeet. Lappusessa ei kuitenkaan ollut pienintäkään mainintaa julkisenliikenteen välttelemisestä. Laskeuduttuamme lentokentällä jaettiin vielä iäkkäämmille henkilöille erillinen ohjelappunen. Suomen päässä kentältä poistuminen onnistui käytännössä ilman mitään pakollista ohjeistusta ja ainoa poikkeus tuntui olevan hieman mutkaisempi reitti laukkujennoutoaulaan ja passikontrolli, jossa jokainen velvoitettiin käymään ja riisumaan suojanaamionsa. Tässäkin kohtaa heräsi pieni ihmetys, kun nuorehko naisvirkailija pyysi passiani. Annoin passini, johon hän epäilemättä tarttui paljain käsin. Tervetuloa Suomeen -kuulin päässäni.

Lentokentältä poistuin varovasti minua hakemaan tulleen auton luokse ja siellä isä olikin jo järjestellyt hieman turvatoimia autoomme. Istuimme ristikkäisiin kulmiin autoa, jotta etäisyytemme olisi mahdollisimman iso ja pidin hengityssuojainta päällä, jottei hengitysilmastani leviäisi mitään. Suuntasimme kohti pohjoista ja yötä myöten ajelimme mökille, jonne minut sitten pudotettiin. Mökki oli valmisteltu pidempää jaksoa varten, joten ruokaa ja halkohommia riitti. Siinä sitten nopeat hyvästit ja isä jatkoi autollaan kotiin. Ruokien lisäksi minulle oli jätetty myös koira, jottei aivan yksin tarvitsisi kahta viikkoa viettää. Ulkomailla olon jälkeen oli jälleennäkemisenriemu suuri, kun vanha koiramme tuli tervehtimään.

Tästä alkoi kahden viikon mökkikaranteeni, ja nyt on neljäs päivä menossa. En usko että kaikki koneessani olijat ihan tällaiseen ryhtyivät, enkä mökille menoa iäkkäämmille suosittelisikaan. Syy, miksi itse tänne menin, on välillisesti minua varten. En ole omalle kohdalle osuvasta viruksesta niin huolissaan, sillä todennäköisyydet sen vaarallisuudelle ovat varsin pienet, kun en kuulu mihinkään riskiryhmään. Lisäksi oman matkani tietäen olen lähes varma, ettei minulla ole Coronaa, mutta tämä ei oikeuta hyppimään ympäri kaupunkia, sillä riski on aina, kun suurilla julkisilla paikoilla on liikkunut ja kohdannut muita ihmisiä. Suoraa uhkaa ei siis minulle koidu, mutta vastuuttomalla käyttäytymisellä ja huonolla tuurilla voisin saada merkittävän määrän uusia tartuntoja Suomeen ja siten edesauttaa tilanteen karkaamista käsistä. Ulkomailta palaavia Suomalaisia on merkittävä määrä tullut ja edelleen tulossa. Tässä suuressa määrässä takuulla on myös positiivisen tuloksen saavia, joten kontrolli kaikkien tulijoiden suhteen olisi hyvä viimein nostaa tilanteen vaatimalle tasolle.

Suurin uhka viruksesta minunkaltaiselle ihmiselle aiheutuu juurikin niistä välillisistä vaikutuksista, kuten työttömyydestä ja palveluiden katoamisesta. Nämä vaikutukset näkyvät kaikkien elämässä ja pelkkä oman nahan ajattelu tässä tilanteessa koituu ongelmaksi myöhemmässä vaiheessa. Mitä suuremmaksi ongelma kasvaa, sitä kalliimmaksi se tulee valtiolle ja tämä on se perintö, jonka me nuoret saamme tulevaisuudessa kannettavaksemme. Tämän totuuden toivoisin herättävän kaikki omanelämänsä supersankarit ajattelemaan, että selviäminen huomiseen ei välttämättä tarkoita selviämistä ensi vuoteen. Jos Suomi kaatuu, niin kaatuu suomalaisetkin.

Kenttä oli paikoin aavemaisen hiljainen, ja ei, tämä ei ollut ainoa hiljainen suunta.

The Very Last Call

Kuten viime aikoina on ollut tapana, muuttuivat suunnitelmat ennakoimattomasti nytkin. Kirjoittelen tällä kertaa jo Suomesta käsin, vaikka tarkoitus oli palata vasta sunnuntaina. Sain viime sunnuntaina viestin punavalkoiselta, norjalaiselta  lentoyhtiöltä, että lentoni on peruttu ilman erillistä syytä. Tämä uutinen sai minut varpailleni, sillä tiedossa oli, että loppuviikosta Espanjassa olevien hotellien tuli sulkea ovet ja lyhytaikaisten turistien oli määrä lähteä. En kuitenkaan panikoinut siitä, että lentäisin kadulle, sillä majoituksen pitäjät olivat valmiita tarjoamaan vaikka epävirallista majoitusta, jos muu ei ole sallittua. Paikallista mediaa seurailtuamme näytti kuitenkin siltä, että Teneriffan lentoliikennettä ollaan ajamassa minimiin ja tämä käytännössä tarkoittaisi sitä, että lentoja pohjoismaihin ei olisi enää kauaa tarjolla.

Tämä teki asetelman hieman tukalaksi ja aloinkin oitis vilkuilemaan uusia lentoja Suomeen, mutta mitään ei juuri enää ollut tarjolla. Sitten aloin pohtia mahdollista jäämisvaihtoehtoa. Muutama kaverini oli jo päätynyt tähän ratkaisuun, joten seura olisi takuulla laadukasta. Tarkemmin puntaroituna kuitenkin hotellien sulkeminen luultavimmin johtaa siihen, että ulkomaalaisten asema sairaanhoidossa saattaa olla melko heikko. Olisimme kuitenkin osittain "luvatta" maassa, sillä minulla ei ollut osoitetta täällä. Kyse oli kokonaisuudessaan epävarmuudestani sairaanhoitoa kohtaan. Mikäli saisin minkä tahansa hoitoa vaativan vaivan, saattaisin olla pulassa. Toisekseen olin huolissani myös kotiinpaluustani, sillä lentoliikenteen uudelleen alkamisesta ei ollut mitään takeita, olisiko se kenties toukokuussa, vaiko lokakuussa. Lisäksi tiedossa oli jo, että ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan pitkälle huhtikuun puolelle, joten kiipeilyäkään ei olisi tarjolla.

Asian tiimoilta sain vielä muutamia Suomeen palaamaan kannustavia puheluita. Päätös palaamisesta oli siis tehty jo toistamiseen, enää täytyi vain löytää keino palata. Vahingon kautta eksyin Facebook-ryhmään, joka oli perustettu Teneriffalla jumissa olevien Suomalaisten hyväksi ja sieltä löytyikin muutama kohtalontoveri, joilta oli myös mennyt lippu alta tuon lauantain lennon suhteen. Ryhmässä keskusteltiin paluuvaihtoehdoista Suomeen ja lentoyhteyksien puuttuessa oli  joku toimeliaana alkanut jo kartoittaa yksityiskoneen tilaamista tälle porukalle. Ulkoministeriin oli myös oltu yhteydessä, mutta vastaus oli ollut selkeän kielteinen. Itsekin kehotuksen saaneena olin täyttänyt matkustusilmoituksen UM:n rekisteriin ja odottelin josko sieltä olisi ohjeita tai suosituksia tulossa, mutta kovin vaikutti hiljaiselta. Ainoa ohje oli seurailla paikallismediaa ja malttaa. Näitähän toki en muutoin olisi hoksannut. Myöskin tieto siitä, että matkustustietoja ei enää päivitetä koronakriisi maiden kohdalle erikseen tarkoitti sitä, että vakuutusyhtiöiden toivoma termi "suositus" kotiinpaluusta jäi voimaan.

Yksityiskone oli jo tilausta vaille valmis, kunnes Finnair astui peliin ja tarjoutui lentämään samaa yhteyttä merkittävästi edullisemmin. Hinta oli kivulias, mutta nyt olin nostanut oman arvioni tilanteesta jo sille tasolle, että olen valitsemassa seuraavien 3-6kk olin paikkani, joten hammasta purren tilasin itselle paluuliput, koska olihan minun joskus kuitenkin palattava ja nyt oli mahdollisesti ainoa tilaisuus. Lippu oli suoralento Helsinkiin tiistai illaksi. Olin melko toiveikas tämän lennon onnistumisesta, sillä kyse oli varta vasten tätä matkaa varten lähetettävästä koneesta, joka tulisi tyhjänä Suomesta ja palaisi täytenä Suomeen. Ainoa, mikä voisi estää sen, olisi paikallisen lentokentän sulkeutuminen, jota ilmeisesti oltiin vähän kerrassaan toteuttamassa.

Omia kuvioitani setviessä seurasin myös Suomen mediaa ja mitä siellä tapahtuu. Samalla etsin tietoa nykyisistä käytännöntoimista Coronaa vastaan. Silmääni sattui uutisointia myös itseäni koskevan aiheen ympäriltä, sillä Ilta-Sanomat kirjoittivat Kanarialla jumissa olevista Suomalaisista ja heidän mahdollisesta paluusta. Aihe tuntui olevan kovin mediaseksikäs, sillä samantyylisiä kirjoituksia oli useampia ja mikä herätti huomioni oli kommenttien määrä näissä jutuissa. Asia näemmä herätti paljon keskustelua, joten päätin vilkaista mikä oli polttavin näkökanta tähän tilanteeseen.

Uskoni Suomalaisuuteen koki kovia, sillä kommenttiketjut olivat järkyttävää luettavaa. Siellä ihmiset iästä riippumatta ottivat kantaa miten nämä ihmiset tulisi ehdottomasti jättää Espanjaan, kun kerran ovat sinne itse halunneet. Samalla myös ulkoministerin avustamat palautuslennot ammuttiin täysin alas, sillä kyse oli valtion hyväksikäyttämisestä jo nyt, vaikka edes kyseistä logistista apua ei ollut saatu. Olettama tuntui myös olevan, että kaikki me, jotka palaamme kotiin matkoilta olemme tartunnan saaneita ja tulemme varastamaan kunnon Suomalaisten hoitopaikat. Myöskin taloudellinen aspekti tuntui aiheuttavan kovaa katkeruutta, sillä yleinen olettama oli, että kun apua on pyydetty, niin oltaisiin valtiolta vaatimassa ilmaisia lippuja kotiin asti. Tämähän ei tietenkään suomalaiseen mielenmaisemaan sovi, sillä me todella olemme valmiita maksamaan viisikymppiä siitä, ettei naapuri saa satasta. Tilannetta sisäpuolelta seuranneena voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että kyse ei todellakaan ollut rahanpuutteesta tai hoitoon hakeutumisesta. Suurin osa ihmisistä oli talveaan lämmössä viettäviä hyvin toimeentulevia eläkeläisiä, jotka olivat suunnitelleet paluunsa huhti-toukokuulle.  Heidän yleinen huolensa oli henkilökohtaisten lääkkeiden loppuminen, mikäli eivät pääsisi suunniteltuun aikaan takaisin Suomeen. Ja mitä rahalliseen puoleen tulee, oli suurin osa heistä jo hommannut kourallisen kalliita peruutettuja lentoja.

Puheet tautien tuomisesta kotiin olivat kerrassaan huvittavia, sillä Teneriffan saarella on tapauksia monin kerroin vähemmän kuin suomessa ja espanjalaisen lain mukaan on silti menetelty, joten kaikki saarelta palaavat olivat olleet jo vähintään 8vrk karanteenissa. Saaren lentokenttä oli myös laitettu valtion toimesta vastaamaan tilannetta, joten tartunnan saaminen sieltä oli kyllin epätodennäköistä. Suurin todennäköisyys liittyi siis Helsinki-Vantaan päähän, jossa pätivät Suomalaiset rajoitteet, mutta tämän tiedon sisäistämistä toki emme mediaa seuraavalta kommentoijalta voi vaatia. Yleistä ärsytystäni ihmisten tietämättömyyden ja erittäin ilkeiden kommenttien pohjalta on vaikea pukea sanoiksi, mutta on jokseenkin ironista Suomesta huudella Espanjaan, sillä Corona vastainen taistelu on meidän osalta vasta alkamassa. Viime viikolla uutisoitiin erään Kanariansaarilla osaksi asuvan julkkiksen aikeista palata Suomeen. Tämäkään uutinen ei tehnyt poikkeusta kommenttien suhteen, vaan oli äkkiä täynnä törkeää luettavaa.

Kyseisten ketjujen lukeminen muistuttaa, kuinka nettikirjoittelu on laajentanut merkittävästi sananvapautta. Ennen kuin minä tulen keskuuteenne tartuttamaan kaikki, aion nauttia 14 vuorokauden mittaisen karanteenin, jota parhaillaan vietän mökkeillen. Tästä lisää myöhemmin.

Kyllä, olemme tosiaan maailman onnellisin maa...

K 1. Teneriffan kaunein

Tämä teksti tulee takautuvasti ajalta, jolloin ulkokiipeily oli osa päivittäisiä rutiinejani täällä. Vierailin toistaiseksi hienoimmassa kiipeilypaikassa, jossa olen ikinä ollut. Alue sijaitsee yli 2000 metrin korkeudella Teide-vuoren juurella, kansallispuistossa. Kiipeilyalue tunnetaan nimellä "El Capricho" ja sieltä löytyy tiettävästi Teneriffan ensimmäinen pultattu kiipeilyreitti.

Paikassa tuli vierailtua yhteensä melkein kolme kertaa. Kolmas kerta tosin jäi vain yritykseksi rajuhkon hiekkamyrskyn, Kaliman takia. Olipahan sekin varsinainen elämys, en ollut koskaan aiemmin nähnyt isojen kivien liikkuvan tuulen voimasta ja autokin sai uuden hiekkapuhalluksen. Kyseessä oli siis juuri se kolmas kerta, kun myrsky esti lähestymisen. Onneksemme saimme käytyä paikassa kuitenkin jo aiemmin kahdesti.

Päästäksesi paikalle sinun tulee ensin ajaa Vilaflor nimiseen kylään, josta jatkat n. 20 kilometriä mutkaisia vuoristoteitä kansallispuistoon. Maisema ylhäällä on hämmästyttävä, olet isossa supassa, jota reunustaa vuoret joka puolella. Vuorten keskuslaakso on karua seutua ja paikoittain kohoaa kivipilareita, näky on jotain, mitä voisit kuvitella näkeväsi Mars:n pinnalla. Kiipeilyalue on helposti saavutettavissa, auto jätetään yleisille pysäköintipakoille, sikäli kuin niitä riittää. Kävelyä pelipaikoille on vain jokunen minuutti ja suuret kivipilarit alkavat hahmottua paremmin. Näky on kiipeilijän silmää hivelevä, näet vain suuren määrän muodokkaita kalliopilareita, jotka kutsuvat kiipeämään.

Ensimmäisellä kerralla olimme liikkeellä viiden hengen voimin. Liityin sveitsiläis- ja saksalaispariskuntien kelkkaan. Kaikki olimme ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa, joten ennakko tietoja ei topo-kirjaa enempää ollut. Kyse on melko laajasta alueesta, joten reittejä riittäisi monelle päivälle, kaikkiaan reilut 150 kappaletta. Valikoimaa riittää monelle tasolle, joten tänne voi pistäytyä hyvin monenkirjavalla porukalla. Yksi asia on kuitenkin hyvä huomioida; korkeudesta johtuen lämpötila on selkeästi rannikkoa alempi, joten takki on hyvä ottaa matkaan, niin varmistaessakin säilyy tunto sormissa.

Aloitimme päivän pohjoisimmilta sektoreilta, jotka olivat varjossa ja siten kallio viileämpi ja kitka parempi. Ensimmäinen reitti oli tyylikäs tuubi, joka oli kenties veden virtauksesta syntynyt kouru. Greidiltään muistaakseni 6a, mutta kiven sileys teki siitä varsin teknisen. Puhtaasti kuitenkin ja sitten varmistus hommiin. Kiipeilin parinani Sveitsiläinen Markus, joka oli kokenut vuorivaeltaja, vankan kiipeilytaustan ohella. Juttua riitti monen asian ympärillä, vaikka ikää hänellä noin tuplat minuun nähden olikin. Kiivettiin siinä muutamia reittejä ja eräs mainitsemisen arvoinenkin nousu, sillä onsightasin 6b:n, joka oli erittäin arvoituksellinen. Mielenkiinto syntyi siitä, että reitti ylitti useamman kerran erilaisia kulmia, joten seuraava ote oli usein löydettävä käsikopelolla ennen sen havaitsemista. Tämä reitti tunnetaan nimellä "Me huelen los pies". Joka minun kielipäälläni kääntyy kutakuinkin; "Jalkani haisevat". Tämä on ehdottomasti yksi suosituksistani, mikäli tälle seudulle eksyt.


Päivänkulku oli sen verran hyvää luokkaa, että topo-kirjasta löytämääni lyhyttä 7a plussaa oli päästävä kokeilemaan. Käveltiin paikalle ja reitti oli kuin korkea boulderi, vain kaksi pulttia ja ankkuri. Toiveikkaana lähdin yritykseeni ja toiselle pultille pääsin, kunnes reitin todellinen luonne tuli esiin. Edessä oli kaksi peräkkäistä dynaamista liikettä erittäin pienillä krimpeillä. Muutaman putoamisen jälkeen oli selvää, että tällä kunnolla ei tämän reitin toppaamisen ollut mahdollisuuksia. Jollainhan se oli tästä alas päästävä ilman kalustotappioita, joten edessä oli tiukka alaskiipeäminen. Lopputulema oli enemmänkin "Polish Cleaning", eli irroitat viimeisimmän jatkon ja putoat köyden mitan. Ammattitaitoisen varmistajan kanssa tästäkin selvittiin varsin kivuttomasti. Ei siis toistaiseksi yhtään 7a+:aa plakkarissa. Paikallisesta tyylistä kerrottakoon, että täällä tosiaan greidaus perustuu paljolti myös reitin pituuteen, joten voit löytää saarelta 7c-reitin, ilman yhtä haastavaa liikettä, mutta se on mittavasti pidempi.

Olimme kiivennet jo hyvän aikaa ja päätimme lähteä pienelle kierrokselle etsimään seuraavaa sektoria. Kirja kädessä silmäilimme eri vaihtoehtoja. Kävelimme alueen keskelle, josta löytyi kirjan mukaan hyvää kiivettävää. Tämä sektori oli hieman aiempia ylempänä, mikä teki maisemasta komean. Näimme lähes koko kiipeilyalueen sieltä, silmä kyllä lepäsi noissa monissa kalliopilareissa ja niin monenlaista muotoa oli katseen tavoitettavissa. Otimme katseen omaan sektoriimme ja ihailimme sen kauneutta.

Olin pitkästä päivästä jo hieman puhki ja evästauko täytyi ottaa, ennen kuin kiipeämään ryhtyisi. Kokenut kettu Markus sen sijaan oli vasta pääsemässä alkuun. Niinpä hän otti vuoron liidata seuraavan, joka oli greidiltään 6a. Parin ensimmäisen metrin jälkeen tajusimme miten valokuvauksellinen tämä reitti olikaan. Puhdas kallionreuna ja taustalla siintää yli 3700 metriä korkea Teide. Siispä kutsu kanssa kiipeilijöille ja sieltähän se räpsiminen alkoi. Markus naulasi reitin puhtaasti ja itse olin seuraavana. Kädet huusivat tuskaa, mutta olihan tällainen reitti pakko kiivetä. Pulttaus on hieman harvempaa tällä sektorilla, joten väsymyksen ohella myös tämä lisäsi jännitystä. Keskittyminen oli niin tiukkaa, että vasta yläankkurille saapuessani irroitin ensimmäisen kerran katseeni kalliosta ja näin koko alueen kauneuden. Näkymä oli huikea, aurinko valaisi tasaisesti koko ylälaakson ja huipulta näkyi lähes koko kiipeilyalue. Tällaiset hetket ovat minulla lähinpänä sydäntä kiivetessä, enkä ole hetkeen unohtamassa tuota tunnetta kyseisen reitin huipulla.

Tämä reitti kuuluu vahvoihin suosikkeihini tällä saarella ja jos saisin vain yhtä reittiä suositella, niin tämä olisi vahvoilla

. Nimi on lyhyt ja ytimekäs "Bobo". Meidän porukan kevyemmän tason kiipeäjätkin intoutuivat koittamaan tätä reittiä yläköydellä. Itse tunsin tässä vaiheessa oman kiipeilypäiväni olevan ohi, ja olin tyytyväinen varmistajan rooliin. Markus poimi vielä yhden alppi-tyylisen (eli vaarallisesti pultatun) reitin ennen pimeän tuloa. Päivä alkoi olla paketissa ja aurinko laskea. Tämä hetki on todellakin näkemisen arvoinen, sillä viimeiset auringonsäteet laaksossa tekevät kivipilareista vieläkin jylhempiä ja punaisen väreihin taittuva taivas saa harmittelemaan paremman kameran puuttumista.

Auringon laskun aikana myös lämpötila laskee kohisten ja välittömästi auringon mennessä piiloon tunnen illan saapuneen. Kävelemme autolle ja sieltä suuntaamme kohti kotia. Melkoinen päivä, huippu porukalla, kiitokset kaikille mukana olleille, vaikka suomea ette ymmärräkään.




Kun sanon pitäväni muodokkaasta, tarkoitan tätä.




Boboa työstämässä tyhjin käsin.





Ei ne maisemat varmistajallakaan huonot ole tässä mestassa.

Poika kotiin

Kipeä päätös reissun keskeyttämiseksi on nyt tehty. Tilanne vaatii kotiin paluuta, sillä täällä vallitseva ulkonaliikkumiskielto estää matkani keskeisimmän tarkoituksen, eli kiipeilyn. Lisäksi uskon Coronan vastaisten toimien jatkuvan vielä selkeästi kahta viikkoa pidempään, joten vietän sen ajan mieluummin koti Suomessa. Lisäksi uhka lentoliikenteen mittavasta sulkemisesta on jo nyt ilmassa, joten paluu kotiin saattaisi venyä pitkälle kesään asti. Päätös ei ollut helppo ja tottahan se harmittaa kesken kaiken palata, kun jäi vielä paljon koettavaa, mutta samalla se tarkoittaa, että tälle saarelle tulen palaamaan vielä myöhemmin kiipeilyn merkeissä.

Aloitin oitis ulkonaliikkumiskiellon astuttua voimaan pohtimaan vaihtoehtojani. Ilokseni en tosiaankaan ollut ainoa, joka oli samojen valintojen äärellä ja kohtaamassa samat ongelmat kanssani. Istuin koneelleni ja laitoin liput hakuun. Näky oli suorastaan järkyttävä, sillä suorat lennot puuttuivat ja lentoajat huitelivat 25-40 tunnin välillä. Hinnatkaan eivät juuri silmää miellyttäneet, sillä halvimmat liput olivat 400-euron paikkeilla. Tässä vaiheessa tiesin, että tällaisella diilillä en suomeen ilman akuuttia hätää lähtisi. Jatkoin lippujen selailua seuraavat päivät ja tilanne tuntui elävän melko paljon, sillä kourallinen suoria lentoja ilmestyi listoille eri yhtiöiltä. Hinnat olivat silti edelleen jotain sietämätöntä. Sitten koitti päivä, jolloin Suomen ulkoministerin toimesta tuli yleinen kehotus palata kotimaahan. Aloin miettiä, josko voisin jotenkin saada käytettyä tätä lausuntoa hyväksi ja saada paluumatkan vakuutusyhtiöltäni edes osaksi. Pari tuntia ja pari puhelua myöhemmin tiesin sen verran enemmän, että en tulisi saamaan tähän apuja vakuutusyhtiöltä. Tämä oli osittain arvattavissa, sillä tanskalainen kaverini oli juuri viikko sitten ollut samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että parin päivän odottelun jälkeen kehotus muuttui käskyksi, jonka jälkeen hän sai lipun vakuutuksen piikkiin.

Suomen lakia hieman tuntien uskallan veikata, että meillä ei ihan hetkeen olla tällaista käskyä asettamassa, joten matka tulee menemään omaan piikkiin. Siispä jatkoin etsimistä. Meni päivä ja Norwegian julkaisi kattavan listan lisää lentoja pohjoismaihin. Liput tälle viikolle olivat huimissa hinnoissa, sillä halvin maksoi 650e ja kalliimmat 850e. Katsoin hieman eteenpäin ja uudet lennot eivät olleet pelkästään samalle viikolle, vaan seuraavalle viikollekin oli tullut lisää. 28.päivä löytyi vielä 2x3 paikkaa vapaana sopuhintaisille lennoille. Kiirehdin äkkiä varaamaan omaani. Tämän viiden minuutin aikana toinen samanhintaisista lennoista oli noussut jo 20:llä eurolla ja paikkoja siihen oli enää yksi. Siispä valitsin toisen ja toivoin ehtiväni varaamaan sen näppäilin nopsaa tietoni ja sain vahvistettua varauksen, olo oli helpottunut. Palasin varausnäkymään ja varaamani koneen kaikki kolme vapaata paikkaa oli mennyt. Onnekseni yksi minulle 136-euron hintaan, ei paha suorasta lennosta.

Palasin vielä puhtaasta mielenkiinnosta katsomaan sivustoja 2 tuntia myöhemmin ja ilmeisemmin koneeseeni oli tullut yksi peruutuspaikka vapaaksi, mutta hintaa oli tällä kertaa jo yli 250-euroa. Lippu hinnat elävät uskomatonta tahtia, kun lentoyhtiöt yrittävät paikkailla jo ennakkoon tulevia jättitappioita. Kyse on varsin epäeettisestä toiminnasta, sillä etenkin vanhat ihmiset ovat valmiita maksamaa mittavia summia päästäkseen oman sairaanhoidon piiriin näinä aikoina ja ostavat siten lippuja hinnasta riippumatta. Kaikilla meillä on syymme palata ja siksi lippukauppa käykin erittäin kuumana. Rehellisesti sanoen, en kyllä olisi lipusta paljon yli kahtasataa suostunut pulittamaan, vaan olisi matka saanut jatkua täällä karanteenissa.

Lippu löytyy ja päiväkin on tiedossa, mutta lentoliikennettä seuranneena todennäköisyydet kotiin pääsylle ajallaan ovat erittäin pienet. Valtaosa tämän hetken lennoista on joko peruutettuina tai myöhässä. Tästä johtuen katselinkin ainoastaan suoria lentoja, sillä päätyminen saksalaiselle lentokentälle toivomaan parasta ei houkutellut. Nyt vain elellään viikko eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan suunnitelmieni tielle sinä aikana. Kotona odottaa sitten seuraava "seikkailu" karanteenin muodossa, saa nähdä missä se lusitaan. Hyviä vaihtoehtoja kuitenkin on monia,  kuten mökille pilkkien ja saunoen, sillä onhan noitakin asioita kerinnyt ulkomaan kuukausien aikana ikävöidä. Tai sitten suosin hieman seikkailuhenkisempää ja jatkan samalla setupilla Etelä-Suomen metsiin telttailemaan ja koitan löytää kuivaa kiveä kiivettäväksi, aika näyttää.

Jumissa osa 2.

19.3.



Tänään käynnistyi jo viides päivä Espanjan valtion asettamaa karanteenia. Säännökset täällä Teneriffalla noudattavat Manner-Espanjan linjaa, joten ulkonaliikkumiskielto on varsin kattava. Asiaa ulos ei ole kuin viidesstä syystä, joita ovat; ruokakauppa, apteekki, tärkeissä töissä käynti, lentokentälle meneminen julkisilla tai kriittiseen sairaanhoitoon hakeutuminen. Ja näidenkin asioiden suhteen ohjeistus on jättää liikkuminen minimiin.

Tilanne on kuin elokuvasta, kadut ovat tyhjillään ja päivittäin "tiedotusautot" ajavat kylämme katuja kertoen kolmella kielellä, missä mennään ja samalla luovat uskoa pysyä kodeissa. Kaikki ovat sulkeneet ovensa ja vieraiden ottaminenkin on kielletty, tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Niinpä hostellissamme ollaan samalla ketjulla liikenteessä vielä jonkin aikaa. Tunnelma keskellämme on säilynyt verrattain hyvänä, joskin ajoittainen tilanteen monotonia koettelee jokaisen ajatuksissa toisinaan. Kiipeilypolte on kova, mutta yleinen aatteemme sotii ajatusta vastaan, eikä rangaistuskaan sitä edesauta, sillä ulkona liikkumisesta saatava sakko on minimissään 100e, mutta vuoristoseudulla tilanne katsottaisiin "törkeäksi", jolloin summa liikkuisi arvioiden mukaan joissakin tuhansissa. Pahimmillaan rangaistus voi olla vuosi vankeutta, mutta tämä edellyttänee jo jotain erittäin haitallista toimintaa.

Tässä tilanteessa on helppo kyseenalaistaa miksi yksittäinen kiipeilyporukka ei ihan hyvin voisi mennä syrjäiselle kalliolle harjoittamaan intohimoaan, sillä eihän siellä ketään muita ole, joita voisi tartuttaa ja samalla porukallahan me täällä hostellissakin pyörimme; "What´s the difference"? Tilanne on kuitenkin se, että juuri tällainen ajattelu kokonaisuudessaan särkee yhteiskuntaan tehdyt ohjeistukset, sillä jokainen liikuntakykyinen kykenee keksimään itselleen sen harmittoman tarpeen, jonka voisi ihan hyvin täyttää sääntöjen vastaisesti. Italialainen kaverini kertoi tämän olleen erittäin raivostuttava piirre kriisin alkuvaiheilla kotimaassaan, siksi haluamme toimia aatteen mukaan. Toinen helposti vähemmälle huomiolle jäävä asia on myös se, että harrastuksemme on keskimäärin melko riskialtis laji. Niinpä hoitoa vaativan vamman osuessa kohdalle olet viemässä jonkun enemmän hoitoa tarvitsean paikan ja tämä onkin tärkein asia, jota haluamme välttää.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin kuvitella voisi. Luovalla mielellä ja mukautuvalla huumorintajulla pääsee yllättävän pitkälle. Niimpä eilen pidettiin reittitalkoot takapihan boulder-seinällä ja parin tunnin sessiossa syntyi hyvä määrä uutta kiivettävää. Jollekin päivälle suunnitteilla on pitää kenties pienoiset kilpailut talon kesken. Päivät käytetään osaksi työskennellen, miten kukin elämässään tällä hetkellä kykenee ja illat vietetään yhdessä syöden ja pelaten erilaisia seurapelejä niin säilyy mieli virkeänä. Kaikkien ilmeestä näkee, että tilanteeseen suhtaudutaan vakavasti, mutta ajoittain lentelevä coronahuumori estää liian synkkyyden. Jopa italialainen kaverini heittelee toisinaan roisia huumoria.

Ajan mittaan myös fyysinen harjoittelu on saanut uutta buustia, sillä lihaskunto harjoitteet ovat nykyisin osa päivärutiinia ja luovuutta niihinkin on käytetty. Takapiha muistuttaa slummin punttisalia, sillä vesitonkat ja kivet on asetettu vapaapainoiksi, sekä puutarhapenkkejä siirretty parempaan käyttöön. Ei se ole kuin päästä kiinni, mikä on tylsää ja mikä ei.

Itselle tällainen karanteeni olisi aikoinaan sopinut vielä paremmin, sillä joskus toivoin pientä aikalisää elämälle, jolloin voisi vain hengähtää hetkeksi, ilman että muu maailma karkaa sinä aikana mihinkään. En kuitenkaan ihan tässä muodossa toivettani olisi halunnut toteutettavan. Samalla kuitenkin näen tilanteessa mahdollisuuksia koko väestön mittapuulla, sillä tällainen pysähtynyt aika antaa monille pienen hengähdystauon, myös luonnolle. Moni kuitenkin täyttää tauon välittömästi huolilla ja murheilla omasta lähiympäristö tai yhteiskunnasta ja näin kävi itsellenikin, mutta hetken pohdinnan jälkeen olen alkanut löytää asiasta myös uusia puolia. Nyt on mahdollisuus pohtia ajan kanssa, mitä elämältä haluaa ja aikaa muodostaa ajatuksia omaan tulevaisuuteen. Samalla on myös aika toteuttaa rästiin jääneitä pieniä ja isoja asioita, jotka normi oloissa kuormittavat mieltä arjessa. Tulevaisuuden miettiminen voi tässä tilanteessa kuulostaa mahdottomalta taloudellisen epävakauden ja yleisen tiedottomuuden vallitessa. Tarkoitan kuitenkin erilaista ns. terapeuttista tulevaisuuden pohtimista, joka lähtee tarkastelemaan asiaa enemmänkin omien mieltymysten ja toiveiden suhteen.

Jottei asia jäisi liian irtonaiseksi, niin selvennän sitä hieman. Oli kyse sitten rästissä olevasta kodin remontista tai omasta parisuhteesta, niin nyt on hyvä hetki hoitaa asioita ajan kanssa. Tulevaisuutta voi pohtia vaikka sillä, mitä toivoisi kymmenen vuoden päähän ja tarkastella nyt ajan kanssa, voiko asian eteen alkaa tehdä jotakin. Samalla nyt on aikaa monille projekteille, kuten terveyttä edistäviin kehoprojekteihin. Myös auton laittaminen tai valokuvien liimaaminen albumiin, tai ihan mikä vain, missä koet olevasi lähellä omaa mielenkiintoasi on hyväksi. Tällä tavoin voit samalla ehkäistä vallitsevien aikojen aiheuttamaa stressiä ja hyödyt siinä ohella itsekkin, kun saat asioita aikaan.

Eräs kullanarvoinen asia on myös käyttää aika oman yritysidean tarkempaan suunnitteluun. Odotettavissa on, että tulevaisuus vaatii lisää yrittäjä, jotta taloudellinen kuoppa kaatuneiden yritysten kohdalla saadaan paikattua.Tällaisia luovia taukoja elämässä tulee harvoin eteen, joten henkilökohtaisesti suosin mieluummin uusien asioiden kehittelyä, kuin viihde-elektroniikalla itsensä turruttamista. Myöskin ajan käyttäminen opiskellen on erittäin kova sijoitus tulevaan, arvonnousu on taattu!

Jumissa osa 1.

Eilettäin aamusta saimme tiedon, että alun perin maanantaina alkava ulkonaliikkumiskielto astuukin voimaan jo samana päivänä. Näin ollen seuraavat 15 päivää on lain mukaan vietettävä sisällä, lukuun ottamatta pakollista vierailua ruokakauppaan, apteekkiin tai sairaalaan. Tieto oli osittain odotettavissa, sillä tilanne manner-Espanjassa on kehittynyt kovaa vauhtia huonoon suuntaan ja uhriluvut kasvavat huolestuttavaa tahtia. Ymmärrän toimenpiteet täysin, sillä olen lähiviikkojen aikana seurannut viruksen kehitystä monessa eri maassa, julkisten tiedotusvälineiden kautta, sekä kavereiden kautta tulleiden paikallistietojen avulla. 

Tänään parhaillani tätä kirjoittaessa seuraan toiselta ruudulta suomen hallituksen tiedotustilaisuutta Coronan tiimoilta. Tässä pienessä kuvassa jo konkretisoituu suomen suurin ongelma taistossa virusta vastaan, päättäminen on hidasta. Pressi on jo lähes puoli tuntia myöhässä. Lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa kantaa terveyspuolen asioihin tässä tilanteessa, vaan haluaisin keskittyä puimaan enemmän taloudellista puolta. En kuitenkaan voi olla puhumatta myös terveyspuolesta, sillä asian sivusta seuraaminen ja muiden virheiden näkeminen tekee pahaa. Tällä hetkellä on jo niin laajalti näyttöä viruksen etenemisestä ympäri Eurooppaa, että toimiin tulisi ryhtyä. Meillä on valmiit kaavat Italiasta ja Espanjasta, miten homma lähtee kehittymään. Nyt kyse on siitä, pystymmekö sellaisiin toimiin, jotta voisimme välttää ajautumisen samaan tilanteeseen. Toistaiseksi omiin silmiini näyttää erittäin pahalta, sillä päättäjien viesti kansalle on ollut lähinnä; ei huolta -tyyppinen rauhoittelu. Mielestäni nyt todellakin on aihetta huoleen, mutta ei hysteriaan. 

COVID-19 viruksesta en mitään syvempää analyysia koulutukseni puolesta pysty antamaan, mutta tilastojen valossa kyse on erittäin vaarallisesta kokonaisuudesta. Lähihistoriassa nähdyt suuremmat maailmaa koskevat taudit ovat usein olleet joko helposti leviäviä, tai kohtalaisella prosentilla tappavia. Nyt kuitenkin kyseessä on virus, joka on yhtä aikaa molempia.

Hetki meni tiedotustilaisuutta seuraillessa ja ennen kuin päästiin itse toimiin, oli puheessa esiintynyt jo nippu räikeitä virheitä tilastojen muodossa. Ymmärrän paineen olevan kova, mutta yksinkertaiset virheet luvuista puhuttaessa vesittävät kokonaisuutta. Puheessa päästiin kuitenkin listaan toimista ja sieltä tuli kattavan kuuloinen esitys erilaisia ideoita. Puhe nopealta kuulemalta vaikutti siltä, että nyt aletaan kunnon toimiin, ja kuten Ilta-Sanomat kirjoitti: "Täyskäännös linjauksissa". Tarkemmin kuunneltuna kyse ei kuitenkaan ollut kovin aukottomasta suunnitelmasta suojella suomea Coronaa vastaan.

Asiasta kiinnostuneet ovat luultavammin lukeneet listan toimista, joten en sitä kohdittain esittele. Kohdat käsittelivät eri tahojen sulkemisia ja tiettyjä rajoitteita yhteiskunnassa. Koulut pyritään sulkemaan ja opetus järjestetään etänä. Tämä kuulostaa erittäin hyvältä jo yksistään, mutta pidemmälle ajateltuna pelkkä koulujen sulkeminen ei vielä pidä lapsia erossa toisistaan ja siten välittämästä tartuntoja. Lisäksi päivähoito pidetään pääosin ennallaan, mutta vanhempia suositellaan järjestämään kotihoito, mikäli mahdollista. Taas pallo on heitetty kansalaisille, kyse on suosituksesta, ei säännöstä. Tällaisen tilanteen alla yhteiskunta vaatii jämäköitä päätöksiä, eikä suositukset todellakaan ole riittäviä. Kai sitäkin on suositeltu, etteivät ihmiset ostaisi kohtuuttomia määriä elintarvikkeita koteihinsa, jotta kaikille riittäisi, mutta aina löytyy ihmisiä nostamaan itsensä muiden edelle.

Tämä sama harkintavalta annettiin myös monille yksityisille yrityksille, kuten kuntosaleille, jotka saavat halutessaan pitää edelleen ovensa auki. Kaikille on sanomattakin selvää, että pandemia tulee aiheuttamaan merkittävät taloudelliset tappiot koko maailmassa, joten tässäkään kohtaa suositus ei ole säännön veroinen. Henkilö, joka on juuri lyönyt uuden kuntosalin pystyyn, ei mieluusti sitä ilman pakkoa sulje. En toki yleistä kaikkia ahneiksi, mutta ennakoiva ahneus on oletettavaa tässä tilanteessa, kun tiedetään aikojen menevän vaikeiksi lähitulevaisuudessa. Ravintoloista ei puheessa nähdäkseni ollut mitään mainintaa, joskin suomalainen ravintolakulttuuri ei ole lähellekään Etelä-Euroopan kaltainen, mutta kuitenkin kyse on merkittävästä ihmiskohtaamispaikasta.

Yhteenvetona moni päätös kuulosti pinnallispuolin hyvältä, mutta niiden merkitystä jatkolle ei ollut mietitty loppuun asti. Säännös maksimissaan kymmenen ihmisen julkisiin kokoontumisten rajaamisesta on suora kopio Itävallan tekemästä 5-ihmisen kokoontumisrajoituksesta. Tämä vaikuttaa olevan vain roiskaistuna ohjelmaan, jotta saadaan selvää konkretiaa, mutta todellisuudessa merkitys on hyvin olematon, sillä yleisesti yli 10-hengen kokoontumiset tapahtuvat jonkin tahon alaisuudessa ja näiden tahojen säännöstely olisi ollut selkeästi kauaskantoisempaa.

Henkilökohtaisesti minua eniten koskeva suositus tippui esityksen loppuvaiheessa, joka oli kehotus palata takaisin Suomeen matkoilta. Samalla matkoilta palaavat ohjataan "14:ta päiväksi karanteenia vastaaviin olosuhteisiin". Tämän uutisen jälkeen syöksyin välittömästi selvittelemään omaa tilannettani, sillä tällaiset suositukset toisinaan saattavat muodostua rajoitteiksi vakuutusyhtiöille. Käytännössä jos siis päätät jäädä ulkomaille ulkomisterin käskystä huolimatta, saatat mitätöidä oman matkavakuutuksesi tietämättä. Tästä syystä keskeytin kirjoittamisen ja ilta menikin omia asioita hoitaessani, joten tekstin viimeistely siirtyi tiistaille. Toistaiseksi kyse oli vain suosituksesta, joten tilanne ei aiheuttanut muutosta vakuutusehdoissani.

Aloitin selvittelyn mahdollisesta paluustani ja ensitöiksi otin selvää, mitä mahdollinen karanteeni tulisi olemaan. Kaverini kroatiassa oli hiljattain joutunut viikon karanteeniin ja on siellä parhaillaan. Niinpä tiesin suunnilleen mikä olisi odottamassa kotona, jos sinne lähden; Kaksi viikkoa eristettynä kohteeseen, jossa en tapaisi ketään kosketus etäisyydeltä edes ruokaa toimitettaessa. Soittelin pari puhelua ja luin muutaman artikkelin, jonka jälkeen selvisi, että suomalainen karanteeni on toistaiseksi espanjalainen vitsi. Palatessani nyt, saisin mennä kotiini ja asua perheeni kanssa saman katon alla koko kahden viikon jakson. En voi varmuudella sanoa, ettenkö pitäisi virusta tällä hetkellä sisälläni, joten palatessani tartuttaisin kätevästi perheeni, joiden kautta saisin viruksen heidän työpaikoilleen. Eikä tilannetta yhtään auta, että eräs perheenjäsen työskentelee tämän hetken kokoontumispaikalla, eli apteekissa.

Palatessani toki vastuuntuntoisena järjestän itseni eristykseen, sillä haluan toimia esimerkillisesti tämän kasvavan ongelman edessä. Kesämökki kutsuu kahdeksi viikoksi ja toivottavasti kala on syönnillä jos palaan. En haluaisi maalailla piruja seinille, mutta näkemykseni mukaan ongelmat ovat vasta alussa suomessa. Asiat, jotka erottavat meidät Italiasta ovat lähinnä väentiheys ja sairaanhoidon tehokkuus, sillä ikärakenne on melko lähellä toisia. Kysymykseni onkin haluammeko tosiaan katsoa kuinka hyviä olemme Italiaan verrattuna samassa tilanteessa, kun nyt ennakoimalla voisimme todella kyetä hillitsemään tilanteen kasvua. Esimerkiksi Tanska päätti ryhtyä toimiin jo varhaisessa vaiheessa ja he sulkivat rajansa, ja rajoittivat yritysten toimia maassaan. Tanskalainen kaverini lähti vakuutusteknisistä syistä toissapäivänä kotiin, joten nykyisestä tilanteesta en saa enää 24/7 tietoa siltä rintamalta, mutta uskon vahvasti, että maa toimii hyvänä esimerkkinä asioiden ennakoinnista.

Meidän on Suomessakin pakko ryhtyä kipeisiin toimiin jossain vaiheessa, mutta aika näyttää milloin siihen ollaan hallituksen taholta valmiita. Korostan kaikille ei "riskiryhmään" kuuluville, että eristystoimet ovat yhtälailla myös meitä varten. Me emme kärsi seurauksista heti, sillä sairaus ei ole välittömästi hengenvaarallinen, mutta me olemme ne, jotka kärsivät tulevaisuudessa, mikäli emme suostu laittamaan viruksen leviämistä kuriin. Älkää siis miettikö mitä menetämme huomenna, vaan miettikää, minkä voimme välttää menettämästä tänä vuonna. Ja vanhemmalle väestölle, jotka eivät suostu pelkäämään tartunnan saantia sanon, että jos ette itsenne takia sitä vältä, niin välttäkää sitä muiden vuoksi. Tulevaisuus kuuluu kaikille.

K2. Coronan monta puolta 2/2

Coronan luoma hysteeria on vaikuttanut merkittävästi myös maailmantalouteen. Töiden seisahtaminen tietyissä maissa ja tuotannon väheneminen ovat aiheuttaneet valtavan romahduksen pörssissä. Elämme taloudellisesti erittäin epävakaita aikoja ja tällä hetkellä on mahdoton sanoa mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, mutta se ei estä spekuloimasta. Piensijoittajana ja taloustieteenystävänä näen tilanteen myös erittäin mielenkiintoisena, sillä tällainen "musta joutsen", jonka tuloa kukaan ei nähnyt on joskus ponnahduslauta suurempien asioiden purkautumiselle.

Tässä tilanteessa kyse on talousmaailman epävakauden paljastumisesta, joka vain odotti isompaa tekijää räjähtääkseen. Viime vuosien aikana esimerkiksi Brexit-keskustelu on lisännyt taloudellisia jännitteitä Euroopan sisällä. Lisäksi viime vuosina alkanut kauppasodan esiaskel tullimaksujen korotuksin Kiinan ja Usa:n välillä on kasvattanut epävakautta. Tämä nokittelu heijastui laajalti ympäri maailmaa ja näkyi pieninä kurssiheiluntoina, etenkin Kiinassa ja samalla yritysten varovaisuuden lisääntymisenä. Yksikään näistä tekijöistä ei ollut riittävän suuri romahduttamaan pitkään jatkuneen nousun seurauksena korkealla olevia osakkeita, mutta yleinen epävarmuus oli kasvussa kaikkialla.

Osakkeiden arvostus 2008-vuoden finanssikriisin jälkeen on ollut ollut kokonaisuutena maailmassa nousujohteinen, eikä matkalle ole mahtunut maailmaa järisyttäviä kuplia, jotka olisivat romahduttaneet markkinoita. Hintakehitys on ollut jatkuvaa ja osakkeet ovat nousseet yli matemaattisen arvonsa. Tämän seurauksesta oli vain ajankysymys milloin markkinat romahtavat ja nyt sille on annettu lähtölaukaus Coronan toimesta.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat saanet kaikkien sijoittajien kämmenet hikoamaan ja pohtimaan miten maailman käy. Viime viikolla lähes poikkeuksetta kaikkien yhtiöiden kurssit sulivat prosenteista useisiin kymmeniin prosentteihin. Paniikki osakemarkkinoilla oli alkanut ja se vahvisti alamäen kulmaa. Pahinta syöksyä kesti pari päivää putkeen, jonka jälkeen suuremmat tahot alkoivat reagoida markkinoiden kulkuun, mutta paljon vahinkoa oli jo syntynyt. EKP ilmoitti lähtevänsä lainoittamaan pankkien välityksellä pk-yrityksiä estääkseen niiden kaatumista hetkellisten tappioiden aikana. Tämä ratkaisu on kauas katseinen ja hyvä pitkällä aikavälillä, mutta sen vaikutukset eivät varsinaisesti tule näkyviin samana päivänä päätöksestä. Sen sijaan talousmahti Usa päätti hieman aiemmin sulkea rajansa, joka käytännössä tarkoittaa samalla meren yli käytävän kaupan osittaista hiipumista. Tämä ratkaisu oli erittäin epämieluisa EU:lle ja siitä hieman närkästyttiinkin, sillä Trump teki päätöksen neuvottelematta EU-johtajien kanssa. Päätöstä seurasi merkittävät sisäpoliittiset toimet, jotka rahoitetaan alustavasti poikkeustila-ajan budjetilla (45mrd.euroa). Tämä liike antoi toivoa Usa:n markkinoille ja perjantaista tuli kriisin jälkeen ensimmäinen nousupäivä pörssissä. Usa:n korjausliike näkyi haaleasti myös Helsingin pörssissä ja perjantaina osa osakkeista päätyikin nousuun, vaikka kokonaisuudessa indeksi jäi negatiiviseksi.

Tällä hetkellä näyttää, että maailmassa on tasan kaksi alaa, joilla menee hyvin; Vessapaperi- ja käsidesiteollisuus. Tai ainakin nämä hyllyt kaupassa loistavat tyhjyydellään. Viruksen vaikutus osuu lähes kaikkiin aloihin suorana tai välillisenä ja tästä johtuen hyviä arvonsäilyttäjiä tässä romahduksessa ei juurikaan ollut. Tällaisen romahduksen jälkeen alkaa helposti miettiä, että nyt on oikea aika ostaa, sillä kaikki tulee nousemaan. Tämä yleisellä tasolla pitää usein paikkansa, mikäli katsotaan laajasti kokonaisuutta, mutta yksittäisten osakkeiden kohdalla totuus voi olla ihan toinen. "Kuplan" aikaan saavutettua korkeinta noteerausta ei välttämättä tulla koskaan enää saavuttamaan. Suuressa mittakaavassa osakkeet seuraavat talouden kasvua ja kasvun toteutuessa kurssit nousevat, mutta mikäli sijoitat pienemmillä summilla, etkä siten kykenee aukottomaan hajauttamiseen ovat riskit edelleen suuria.

Osakemarkkinoiden tulevaisuus on pitkälti Coronan saneltavissa seuraavien päivien ja viikkojen aikana, mutta sitäkin suuremmassa roolissa ovat valtiot jotka ohjailevat toimia sen torjumiseksi ja etenkin toimet, joilla montun jälkeen lähdetään rakentamaan taloutta uuteen nousuun. Monet yritykset tulevat olemaan tiukoilla tilanteen jäljiltä ja niiden kohtalo ei ole pelkästään itsestä riippuva, vaan apua tullaan tarvitsemaan. Yritykset koosta riippumatta tulevat olemaan tiukoilla ja toiset toipuvat aiheutuneista vahingoista nopeammin kuin toiset. Tällä hetkellä merkittävimpänä uutena tekijänä sijoittamisen maailmassa pidän juuri kyseistä "toipumiskykyä". Toipumista edesauttaa, mikäli alalle ei aiheudu pitkäaikaisia tappioita Coronasta ja etenkin jos yritys kykenee olemaan merkittävässä roolissa talouden jälleenrakentamisessa. Lisäksi alueiden merkitys korostuu, sillä taudin vaikutukset tulevat varmuudella olemaan epätasaiset ja osa maista kärsii enemmän kuin toiset. Tästä syystä painottaminen nopeasti elpyviin alueisiin on avainasemassa.

Yleisen ideologiani mukaan kannustan kaikkia sijoituspuuhiin, mutta loppuun haluan vielä sanoa, että näinä aikoina maailmassa ei ole niitä kuuluisia "Varmoja" -osakkeita. Olkaa siis tarkkoina mitä teette, mutta pidetään raha liikkeellä, se on paras keino toipua taloudellisesta romahduksesta ja välttää lama.

K2. Coronan monta puolta 1/2

Viime viikkoina maailmaa on ravistellut kiivaasti leviävä virus. Tämä COVID-19 nimeä kantava tauti on saanut valtavat mittasuhteet joka rintamalla, eikä sen vaikutuksia voi monessakaan paikkaa olla huomaamatta. Asiasta keskustellaan joka yhteisössä ja kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen visio sen vaarallisuudesta. Oman näkemykseni, jonka perustan haastattelemieni asiantuntijoiden mielipiteisiin on, että kyse on perus influenssan kaltainen tauti, joka on hieman herkempi leviämään. Perusterveellä nuorella ihmisellä kyse ei ole vaarallisesta taudista, joten turhaan panikointiin ei ole asiaa. Mutta taudin herkän leviämisen johdosta siihen tulee suhtautua vakavasti, koska vanhempi väestö ei ole turvassa mikäli se osuu kohdalle ja potilas jää ilman hoitoa. Yleinen joukkohysteria on osittain median lietsoma ja erittäin ei toivottu reaktio tässä tilanteessa. Ihmiset ryntäilee tyhjentämään kauppoja ja tunnelma on kuin maailmanlopun elokuvissa.

Itse olen tällä hetkellä paikassa, jossa Corona ei käytännössä näy arjessa mitenkään muuten, kuin keskusteluissa. Teneriffalla havaitut tapaukset ovat melko pienissä määrissä ja suurin osa niistä on turismipesäkkeissä etelärannalla. Oma tukikohtani sijaitsee pienessä Aricon kylässä, kaukana kaupungin vilskeestä. Olen erittäin hyvällä paikalla, myös sen suhteen, että saan suoraa tietoa noin kymmenestä eri Euroopan maasta ja Coronan etenemisestä, sillä asustelen monikansallisessa porukassa. Kiipeilyn lomassa ja illallispöydässä vaihtelemme kuulumiset kunkin maan kesken. Eräs kaveri Italiasta päätti viikko takaperin jäädä tänne, koska Corona oli kasvanut kotimaassaan niin suureen mittaan, että paikallinen kiipeilysalikin oli suljettu. Niinpä hänen ennestään jo 2kk kestänyt matka venyi toistaiseksi määrittelemättömään mittaan, mutta Luigi on tyytyväinen, eikä pieni pidennys kiipeilylomaan ainakaan negatiivinen juttu ole. Hänen kauttaan olen kuullut alusta alkaen kehityksestä Italiassa ja siitä, kuinka yhteiskunta on päivä päivältä enemmän sekaisin. Julkiset paikat ovat hiljentyneet, Rooman täydet torit tyhjentyneet ja valtio on asettanut rajoituksia ravintoloiden aukiololle. Koko valtiota ollaan sulkemassa ja ihmiset pyritän saamaan pysymään kodeissaan. Valtion lisäksi muutamat suuret yhtiöt ovat lähteneet avustamaan tässä hommassa ja kenties hauskin asia onkin, että eräs suuressa suosiossa oleva pornosivusto antoi ilmaiseksi Premium-jäsenyydet kaikille Italian kansalaisille, lievittämään Coronasta johtuvia kokoontumisrajoituksia. Myös eräät teleyhtiöt ovat tarjonneet ilmaisia yhteyksiä.

Kaikki tiedot, joita eri maista tulee eivät ole yhtä hauskoja, eräs hyvin raskaasti Coronan ottava maa on Tanska, joka saamani tiedon mukaan tulee sulkemaan armeijan avustuksella rajansa ja pyrkii siten rajoittamaan ei pakollisen liikkumisen nollaan. Tässäkin kolikossa oli toki 2 puolta, koska rajojen sulkeminen ennen kaverini lentoa tarkoitti, että saamme pitää myös yhden tanskalaisen täällä pidempään.

Kokonaisuudessaan Corona on kohdellut meitä täällä olijoita liiankin hyvin ja olemme löytäneet siitä alueellisesti jopa enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Eräs mainitsemisen arvoinen asia on vähentyneen matkustamisen aiheuttama autovuokrien aleneminen, jonka seurauksena vaihdoimme nykyisen auton uuteen ja nyt hinta on 4 euroa päivältä, ei paha. Myös muutama muu pidennetty lomamatka on saanut kimmokkeen Coronasta. Eräs rakkaustarinakin sai jatkoa, kun treffeille tullut saksalaisnainen sai kotimaan tilanteesta johtuen jäädä etätöihin, joten päätti hän jäädä tänne pitämään lomaa ja nauttimaan yhteisestä ajasta kohtaamansa miehen kanssa.

Mutta elämä jatkuu, pysytään rauhallisina ja annetaan asiantuntijoiden tehdä rauhassa ratkaisunsa, meidän tehtävä on tehdä siitä mahdollisimman helppoa, ei hysterisoida.

Jatkuu...

K3. Projekti "yhdenkädenleuka"

11.3. Tämä projekti on tavallaan sivuaihe kohti parempaa kiipeilykuntoa, mutta kyse on silti omasta jutusta, joten koen aiheelliseksi kirjoittaa sen kehopuolelle.

Kuten otsikossa jo mainitaan, niin tarkoitus on saada leuka tehtyä yhdellä kädellä. Kyseessä on kohtalaisen vaikea haaste, joten on vaikea arvioida sen saavuttamiseksi vaadittavaa aikaa, mutta koska tykkään tavoitteista haluan asettaa sille deadlinen, jolloin voin joko onnitella itseäni suorituksesta tai todeta epäonnistuneeni ja jatkaa entistä kovemmin. Sanottakoon tässä, että tämä laitetaan tapahtumaan ennen kesäkuun 10. Päivää. Ja yrityksestä tulee video johonkin someeni.

Sitten itse suorituksen harjoitteluun, nykyisellään asustelen kiipeilynvaltakunnassa teneriffalla ja täälä tulee luonnostaan reenattua olkapäitä niin paljon että on vaikea erikseen toteuttaa leuanvetoharjoittelua, mutta tavoite on ujuttaa 1-2 reeniä viikkoon puhtaasti tätä projektia varten. Muutoin luotan kiipeilyn kehittävän tätä riittävästi. Pikku hiljaa sen näkee.

Mitä siihen leukareeniin sitten tulee kuulua? Sitä en tarkkaan tiedä, koska teen tätä puhtaasti omasta päästä, mutta kokeilemalla pyrin selvittämään mikä toimii itselleni parhaiten. Tärkeää kaikessa näin yksilöidyssä harjoittelussa on yrittää säilyttää tietty "monipuolisuus". Tällä tarkoitan liikeratojen pientä vaihtelua ja liikkeen paloittelua pienempiin osiin, jolloin voi harjoitella eri vaiheita eri sessioissa. Leuanvedossa hyväksi havaittuja ovat esimerkiksi negatiiviset leuat, eli avustettuna ylös ja alaspäin tullessa pyritään jarruttamaan liikettä omin voimin. Toistaiseksi olen vielä niin aloittelija tässä, etten kykene pelkästään yhdellä kädellä jarruttamaan alsstuloa, vaan tarvitsen hieman tukea toiselta kädeltä. Mutta pikku hiljaa.

Heitän alle ohjelman, jolla tämä projekti polkaistaan käyntiin tällä viikolla, kunhan lepopäivät on lusittu. Leukasessio ei itsessään ota kauaa, joten se on helppo sisällyttää iltaan muun harjoittelun oheen. Toisaalta rankan kiipeilypäivän jälkeen meno on niin aseetonta, että on parempi passata.

Ohjelma:

Lämpöä,
10x leuka.

5x10sek kädet 90º kulmassa roikunta, 50sek tauolla.

5x puolelleen siirtyminen leuanvedon yläasennossa, ensin vasemmalle niin kauas kuin pääsee ja sitten sama oikealle. Tavoite kuormittaa vuorotellen kumpaakin olkapäätä.

3 per puoli,  Yhdenkädenleuka avustettuna, toinen käsi pienemmällä otteella ja alempana. (Esim narunpätkä roikkumassa leuanvetotangosta)

5x per käsi, negatiivinen yhdenkädenleuka. Ensin kahdella kädellä ylös, ja sitten pääpainoisesti vain toista kättä käyttäen alas.

Loppuun vielä 7 leukaa pienin pysäytyksin ylhäällä ja puolivälissä.



Tällä tehdään pari ensimmäistä kertaa ja sitten lähdetään sorvaamaan uutta, jotta lihakset pysyy ottavaisina. Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan samaiseen projektiin niin poimi ihmeessä tästä tärpit mukaan ja kokeile.

Perus leuanvetotanko piisaa tähän homman varsin hyvin, mutta tämän hetken osoitteestani ei sellaista löydy.

K1. Eka 6c

15.2
Kaksi viikkoa takana kiipeilyä tällä saarella. Eri kiipeilykohteita on kierretty tiheään tahtiin ja oma suosikkikin alkaa löytyä. Tänään vierailimme neljättä kertaa paikassa nimeltä Planet Zarza, kaunis laakso, jossa reittejä on kahtapuolen ja kallion laatu on sormia hivelevää. Paikan nimi tarkoittaa piikkien planeettaa ja nimen syntyyn onkin selvä syy; ennen kiipeilyn alkamista laakso oli piikkikasvien peitossa, jotka sittemmin poltettiin alueen raivaamiseksi.
Syy miksi paikka on eräs suosikeistani ei pelkästään johdu kiven laadusta, vaan myös miellyttävästä ympäristöstä. Laakso on kompaktin pieni ja sektorit ovat lähellä toisiaan, jolloin porukassa kiipeilykin sujuu sosiaalisemmin. Tämä laakso on myös yksi lähimmistä kohteista Aricon kylää, kävelymatka hostelliltani on n. 20minuuttia. Eräs mainittava syy vielä tämän paikan hyväksi, on sen rauhallisuus. Paikka ei kuhise kiipeilijöistä edes viikonloppuisin.

Tämän kertaiselle vierailulle oli selkeä päämäärä, olin ottanut projektikseni "La huella de Dacil"-reitin, 6c greidiltään. Reitti oli slab-tyylinen eli positiivinen kallistukseltaan, alkuosa oli tarkkaa kiipeämistä pienillä krimpeillä ja kolmannen pultin jälkeen tuli reitin haastavin kohta, joka koostui kolmen liikkeen sarjasta, jolla ylitettiin pienehkö hyllynkulma. Loppu oli tarkkaa tasapainoilua pienillä otteilla. Keskikohta oli ollut aiemmilla kertoilla kompastuskiveni ja olin pudonnut siitä jo 6 kertaa. Tällä kertaa olin kuitenkin luottavaisin mielin, sillä tiesin tarkalleen mitä tuossa kohdassa tulisi tehdä, siispä kyse oli vain siitä onko tänä päivänä kulku kohdillaan ja riittäisikö voimani tähän liikesarjaan.

Aloitin kiipeilyn lämmittelemällä kahdella helpolla reitillä, jonka jälkeen siirryin suoraan projektini kimppuun tuhlaamatta enempää voimia kuin on tarpeen tapaturmien välttämiseksi. Aloitin kiipeämisen ja alku on raskas kuten tiesinkin, sen jälkeen sai pienen huilin tasanteella, jonka jälkeen koitti reitin vaikein kohta, eli kruksi. Kävin liikkeet vielä mielessäni läpi ennenkuin pistin kaiken peliin. Lähdin suorittamaan sarjaa, olin oikeassa asennossa yrittämään raskainta liikettä, mutta sillä hetkellä tunsin etten kykenisi siihen tänään, epäusko alkoi vallata kropan ja yritin hätäisesti etsiä parempaa käden sijaa "ponnistusta" varten. Yhtäkkiä käteeni sattui useamman millin paksuinen krimppi ison sloupperin  keskellä, josta kykenin repäisemään ja sain liikkeen suoritetuksi. Vaikein kohta oli takana. Nyt vain täytyi suorittaa loppu kunnialla. Jännitys oli kova sillä tiesin edeltävän liikkeen olevan sellainen etten sitä tänään kykenisi enää toistamaan. Oli siis pakko onnistua nyt. Loppu oli tarkkaa jalkojen ja käsien asettelua otteiden ollessa pienehköjä ja eritavoin suuntautuneita. Tarkasti pienin liikkein kohti toppia ja pian se olikin siinä, saavutin yläankkurin ja pienten riemukarjaisujen jälkeen oli ilo sanoa "take" ja istua köyden varaan.

Ensimmäinen 6c redpoint oli tosiasia, en olisi ekoina päivinä uskonut kehityksen ihan näin nopeaa olevan, mutta en valita. En ole greidi huntteri, mutta kyllä seuraavaksi mielessä siintää jo 7-alkuinen projekti.

 Siinähän me poijjat jo sitä seuraavaa projektia etsiskellään.

Piikkien planeetta