Kuten viime aikoina on ollut tapana, muuttuivat suunnitelmat ennakoimattomasti nytkin. Kirjoittelen tällä kertaa jo Suomesta käsin, vaikka tarkoitus oli palata vasta sunnuntaina. Sain viime sunnuntaina viestin punavalkoiselta, norjalaiselta lentoyhtiöltä, että lentoni on peruttu ilman erillistä syytä. Tämä uutinen sai minut varpailleni, sillä tiedossa oli, että loppuviikosta Espanjassa olevien hotellien tuli sulkea ovet ja lyhytaikaisten turistien oli määrä lähteä. En kuitenkaan panikoinut siitä, että lentäisin kadulle, sillä majoituksen pitäjät olivat valmiita tarjoamaan vaikka epävirallista majoitusta, jos muu ei ole sallittua. Paikallista mediaa seurailtuamme näytti kuitenkin siltä, että Teneriffan lentoliikennettä ollaan ajamassa minimiin ja tämä käytännössä tarkoittaisi sitä, että lentoja pohjoismaihin ei olisi enää kauaa tarjolla.
Tämä teki asetelman hieman tukalaksi ja aloinkin oitis vilkuilemaan uusia lentoja Suomeen, mutta mitään ei juuri enää ollut tarjolla. Sitten aloin pohtia mahdollista jäämisvaihtoehtoa. Muutama kaverini oli jo päätynyt tähän ratkaisuun, joten seura olisi takuulla laadukasta. Tarkemmin puntaroituna kuitenkin hotellien sulkeminen luultavimmin johtaa siihen, että ulkomaalaisten asema sairaanhoidossa saattaa olla melko heikko. Olisimme kuitenkin osittain "luvatta" maassa, sillä minulla ei ollut osoitetta täällä. Kyse oli kokonaisuudessaan epävarmuudestani sairaanhoitoa kohtaan. Mikäli saisin minkä tahansa hoitoa vaativan vaivan, saattaisin olla pulassa. Toisekseen olin huolissani myös kotiinpaluustani, sillä lentoliikenteen uudelleen alkamisesta ei ollut mitään takeita, olisiko se kenties toukokuussa, vaiko lokakuussa. Lisäksi tiedossa oli jo, että ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan pitkälle huhtikuun puolelle, joten kiipeilyäkään ei olisi tarjolla.
Asian tiimoilta sain vielä muutamia Suomeen palaamaan kannustavia puheluita. Päätös palaamisesta oli siis tehty jo toistamiseen, enää täytyi vain löytää keino palata. Vahingon kautta eksyin Facebook-ryhmään, joka oli perustettu Teneriffalla jumissa olevien Suomalaisten hyväksi ja sieltä löytyikin muutama kohtalontoveri, joilta oli myös mennyt lippu alta tuon lauantain lennon suhteen. Ryhmässä keskusteltiin paluuvaihtoehdoista Suomeen ja lentoyhteyksien puuttuessa oli joku toimeliaana alkanut jo kartoittaa yksityiskoneen tilaamista tälle porukalle. Ulkoministeriin oli myös oltu yhteydessä, mutta vastaus oli ollut selkeän kielteinen. Itsekin kehotuksen saaneena olin täyttänyt matkustusilmoituksen UM:n rekisteriin ja odottelin josko sieltä olisi ohjeita tai suosituksia tulossa, mutta kovin vaikutti hiljaiselta. Ainoa ohje oli seurailla paikallismediaa ja malttaa. Näitähän toki en muutoin olisi hoksannut. Myöskin tieto siitä, että matkustustietoja ei enää päivitetä koronakriisi maiden kohdalle erikseen tarkoitti sitä, että vakuutusyhtiöiden toivoma termi "suositus" kotiinpaluusta jäi voimaan.
Yksityiskone oli jo tilausta vaille valmis, kunnes Finnair astui peliin ja tarjoutui lentämään samaa yhteyttä merkittävästi edullisemmin. Hinta oli kivulias, mutta nyt olin nostanut oman arvioni tilanteesta jo sille tasolle, että olen valitsemassa seuraavien 3-6kk olin paikkani, joten hammasta purren tilasin itselle paluuliput, koska olihan minun joskus kuitenkin palattava ja nyt oli mahdollisesti ainoa tilaisuus. Lippu oli suoralento Helsinkiin tiistai illaksi. Olin melko toiveikas tämän lennon onnistumisesta, sillä kyse oli varta vasten tätä matkaa varten lähetettävästä koneesta, joka tulisi tyhjänä Suomesta ja palaisi täytenä Suomeen. Ainoa, mikä voisi estää sen, olisi paikallisen lentokentän sulkeutuminen, jota ilmeisesti oltiin vähän kerrassaan toteuttamassa.
Omia kuvioitani setviessä seurasin myös Suomen mediaa ja mitä siellä tapahtuu. Samalla etsin tietoa nykyisistä käytännöntoimista Coronaa vastaan. Silmääni sattui uutisointia myös itseäni koskevan aiheen ympäriltä, sillä Ilta-Sanomat kirjoittivat Kanarialla jumissa olevista Suomalaisista ja heidän mahdollisesta paluusta. Aihe tuntui olevan kovin mediaseksikäs, sillä samantyylisiä kirjoituksia oli useampia ja mikä herätti huomioni oli kommenttien määrä näissä jutuissa. Asia näemmä herätti paljon keskustelua, joten päätin vilkaista mikä oli polttavin näkökanta tähän tilanteeseen.
Uskoni Suomalaisuuteen koki kovia, sillä kommenttiketjut olivat järkyttävää luettavaa. Siellä ihmiset iästä riippumatta ottivat kantaa miten nämä ihmiset tulisi ehdottomasti jättää Espanjaan, kun kerran ovat sinne itse halunneet. Samalla myös ulkoministerin avustamat palautuslennot ammuttiin täysin alas, sillä kyse oli valtion hyväksikäyttämisestä jo nyt, vaikka edes kyseistä logistista apua ei ollut saatu. Olettama tuntui myös olevan, että kaikki me, jotka palaamme kotiin matkoilta olemme tartunnan saaneita ja tulemme varastamaan kunnon Suomalaisten hoitopaikat. Myöskin taloudellinen aspekti tuntui aiheuttavan kovaa katkeruutta, sillä yleinen olettama oli, että kun apua on pyydetty, niin oltaisiin valtiolta vaatimassa ilmaisia lippuja kotiin asti. Tämähän ei tietenkään suomalaiseen mielenmaisemaan sovi, sillä me todella olemme valmiita maksamaan viisikymppiä siitä, ettei naapuri saa satasta. Tilannetta sisäpuolelta seuranneena voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että kyse ei todellakaan ollut rahanpuutteesta tai hoitoon hakeutumisesta. Suurin osa ihmisistä oli talveaan lämmössä viettäviä hyvin toimeentulevia eläkeläisiä, jotka olivat suunnitelleet paluunsa huhti-toukokuulle. Heidän yleinen huolensa oli henkilökohtaisten lääkkeiden loppuminen, mikäli eivät pääsisi suunniteltuun aikaan takaisin Suomeen. Ja mitä rahalliseen puoleen tulee, oli suurin osa heistä jo hommannut kourallisen kalliita peruutettuja lentoja.
Puheet tautien tuomisesta kotiin olivat kerrassaan huvittavia, sillä Teneriffan saarella on tapauksia monin kerroin vähemmän kuin suomessa ja espanjalaisen lain mukaan on silti menetelty, joten kaikki saarelta palaavat olivat olleet jo vähintään 8vrk karanteenissa. Saaren lentokenttä oli myös laitettu valtion toimesta vastaamaan tilannetta, joten tartunnan saaminen sieltä oli kyllin epätodennäköistä. Suurin todennäköisyys liittyi siis Helsinki-Vantaan päähän, jossa pätivät Suomalaiset rajoitteet, mutta tämän tiedon sisäistämistä toki emme mediaa seuraavalta kommentoijalta voi vaatia. Yleistä ärsytystäni ihmisten tietämättömyyden ja erittäin ilkeiden kommenttien pohjalta on vaikea pukea sanoiksi, mutta on jokseenkin ironista Suomesta huudella Espanjaan, sillä Corona vastainen taistelu on meidän osalta vasta alkamassa. Viime viikolla uutisoitiin erään Kanariansaarilla osaksi asuvan julkkiksen aikeista palata Suomeen. Tämäkään uutinen ei tehnyt poikkeusta kommenttien suhteen, vaan oli äkkiä täynnä törkeää luettavaa.
Kyseisten ketjujen lukeminen muistuttaa, kuinka nettikirjoittelu on laajentanut merkittävästi sananvapautta. Ennen kuin minä tulen keskuuteenne tartuttamaan kaikki, aion nauttia 14 vuorokauden mittaisen karanteenin, jota parhaillaan vietän mökkeillen. Tästä lisää myöhemmin.
Kyllä, olemme tosiaan maailman onnellisin maa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti