keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

K1. Eka 6c

15.2
Kaksi viikkoa takana kiipeilyä tällä saarella. Eri kiipeilykohteita on kierretty tiheään tahtiin ja oma suosikkikin alkaa löytyä. Tänään vierailimme neljättä kertaa paikassa nimeltä Planet Zarza, kaunis laakso, jossa reittejä on kahtapuolen ja kallion laatu on sormia hivelevää. Paikan nimi tarkoittaa piikkien planeettaa ja nimen syntyyn onkin selvä syy; ennen kiipeilyn alkamista laakso oli piikkikasvien peitossa, jotka sittemmin poltettiin alueen raivaamiseksi.
Syy miksi paikka on eräs suosikeistani ei pelkästään johdu kiven laadusta, vaan myös miellyttävästä ympäristöstä. Laakso on kompaktin pieni ja sektorit ovat lähellä toisiaan, jolloin porukassa kiipeilykin sujuu sosiaalisemmin. Tämä laakso on myös yksi lähimmistä kohteista Aricon kylää, kävelymatka hostelliltani on n. 20minuuttia. Eräs mainittava syy vielä tämän paikan hyväksi, on sen rauhallisuus. Paikka ei kuhise kiipeilijöistä edes viikonloppuisin.

Tämän kertaiselle vierailulle oli selkeä päämäärä, olin ottanut projektikseni "La huella de Dacil"-reitin, 6c greidiltään. Reitti oli slab-tyylinen eli positiivinen kallistukseltaan, alkuosa oli tarkkaa kiipeämistä pienillä krimpeillä ja kolmannen pultin jälkeen tuli reitin haastavin kohta, joka koostui kolmen liikkeen sarjasta, jolla ylitettiin pienehkö hyllynkulma. Loppu oli tarkkaa tasapainoilua pienillä otteilla. Keskikohta oli ollut aiemmilla kertoilla kompastuskiveni ja olin pudonnut siitä jo 6 kertaa. Tällä kertaa olin kuitenkin luottavaisin mielin, sillä tiesin tarkalleen mitä tuossa kohdassa tulisi tehdä, siispä kyse oli vain siitä onko tänä päivänä kulku kohdillaan ja riittäisikö voimani tähän liikesarjaan.

Aloitin kiipeilyn lämmittelemällä kahdella helpolla reitillä, jonka jälkeen siirryin suoraan projektini kimppuun tuhlaamatta enempää voimia kuin on tarpeen tapaturmien välttämiseksi. Aloitin kiipeämisen ja alku on raskas kuten tiesinkin, sen jälkeen sai pienen huilin tasanteella, jonka jälkeen koitti reitin vaikein kohta, eli kruksi. Kävin liikkeet vielä mielessäni läpi ennenkuin pistin kaiken peliin. Lähdin suorittamaan sarjaa, olin oikeassa asennossa yrittämään raskainta liikettä, mutta sillä hetkellä tunsin etten kykenisi siihen tänään, epäusko alkoi vallata kropan ja yritin hätäisesti etsiä parempaa käden sijaa "ponnistusta" varten. Yhtäkkiä käteeni sattui useamman millin paksuinen krimppi ison sloupperin  keskellä, josta kykenin repäisemään ja sain liikkeen suoritetuksi. Vaikein kohta oli takana. Nyt vain täytyi suorittaa loppu kunnialla. Jännitys oli kova sillä tiesin edeltävän liikkeen olevan sellainen etten sitä tänään kykenisi enää toistamaan. Oli siis pakko onnistua nyt. Loppu oli tarkkaa jalkojen ja käsien asettelua otteiden ollessa pienehköjä ja eritavoin suuntautuneita. Tarkasti pienin liikkein kohti toppia ja pian se olikin siinä, saavutin yläankkurin ja pienten riemukarjaisujen jälkeen oli ilo sanoa "take" ja istua köyden varaan.

Ensimmäinen 6c redpoint oli tosiasia, en olisi ekoina päivinä uskonut kehityksen ihan näin nopeaa olevan, mutta en valita. En ole greidi huntteri, mutta kyllä seuraavaksi mielessä siintää jo 7-alkuinen projekti.


 Siinähän me poijjat jo sitä seuraavaa projektia etsiskellään.
Piikkien planeetta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti