Tänään käynnistyi jo viides päivä Espanjan valtion asettamaa karanteenia. Säännökset täällä Teneriffalla noudattavat Manner-Espanjan linjaa, joten ulkonaliikkumiskielto on varsin kattava. Asiaa ulos ei ole kuin viidesstä syystä, joita ovat; ruokakauppa, apteekki, tärkeissä töissä käynti, lentokentälle meneminen julkisilla tai kriittiseen sairaanhoitoon hakeutuminen. Ja näidenkin asioiden suhteen ohjeistus on jättää liikkuminen minimiin.
Tilanne on kuin elokuvasta, kadut ovat tyhjillään ja päivittäin "tiedotusautot" ajavat kylämme katuja kertoen kolmella kielellä, missä mennään ja samalla luovat uskoa pysyä kodeissa. Kaikki ovat sulkeneet ovensa ja vieraiden ottaminenkin on kielletty, tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Niinpä hostellissamme ollaan samalla ketjulla liikenteessä vielä jonkin aikaa. Tunnelma keskellämme on säilynyt verrattain hyvänä, joskin ajoittainen tilanteen monotonia koettelee jokaisen ajatuksissa toisinaan. Kiipeilypolte on kova, mutta yleinen aatteemme sotii ajatusta vastaan, eikä rangaistuskaan sitä edesauta, sillä ulkona liikkumisesta saatava sakko on minimissään 100e, mutta vuoristoseudulla tilanne katsottaisiin "törkeäksi", jolloin summa liikkuisi arvioiden mukaan joissakin tuhansissa. Pahimmillaan rangaistus voi olla vuosi vankeutta, mutta tämä edellyttänee jo jotain erittäin haitallista toimintaa.
Tässä tilanteessa on helppo kyseenalaistaa miksi yksittäinen kiipeilyporukka ei ihan hyvin voisi mennä syrjäiselle kalliolle harjoittamaan intohimoaan, sillä eihän siellä ketään muita ole, joita voisi tartuttaa ja samalla porukallahan me täällä hostellissakin pyörimme; "What´s the difference"? Tilanne on kuitenkin se, että juuri tällainen ajattelu kokonaisuudessaan särkee yhteiskuntaan tehdyt ohjeistukset, sillä jokainen liikuntakykyinen kykenee keksimään itselleen sen harmittoman tarpeen, jonka voisi ihan hyvin täyttää sääntöjen vastaisesti. Italialainen kaverini kertoi tämän olleen erittäin raivostuttava piirre kriisin alkuvaiheilla kotimaassaan, siksi haluamme toimia aatteen mukaan. Toinen helposti vähemmälle huomiolle jäävä asia on myös se, että harrastuksemme on keskimäärin melko riskialtis laji. Niinpä hoitoa vaativan vamman osuessa kohdalle olet viemässä jonkun enemmän hoitoa tarvitsean paikan ja tämä onkin tärkein asia, jota haluamme välttää.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin kuvitella voisi. Luovalla mielellä ja mukautuvalla huumorintajulla pääsee yllättävän pitkälle. Niimpä eilen pidettiin reittitalkoot takapihan boulder-seinällä ja parin tunnin sessiossa syntyi hyvä määrä uutta kiivettävää. Jollekin päivälle suunnitteilla on pitää kenties pienoiset kilpailut talon kesken. Päivät käytetään osaksi työskennellen, miten kukin elämässään tällä hetkellä kykenee ja illat vietetään yhdessä syöden ja pelaten erilaisia seurapelejä niin säilyy mieli virkeänä. Kaikkien ilmeestä näkee, että tilanteeseen suhtaudutaan vakavasti, mutta ajoittain lentelevä coronahuumori estää liian synkkyyden. Jopa italialainen kaverini heittelee toisinaan roisia huumoria.
Ajan mittaan myös fyysinen harjoittelu on saanut uutta buustia, sillä lihaskunto harjoitteet ovat nykyisin osa päivärutiinia ja luovuutta niihinkin on käytetty. Takapiha muistuttaa slummin punttisalia, sillä vesitonkat ja kivet on asetettu vapaapainoiksi, sekä puutarhapenkkejä siirretty parempaan käyttöön. Ei se ole kuin päästä kiinni, mikä on tylsää ja mikä ei.
Itselle tällainen karanteeni olisi aikoinaan sopinut vielä paremmin, sillä joskus toivoin pientä aikalisää elämälle, jolloin voisi vain hengähtää hetkeksi, ilman että muu maailma karkaa sinä aikana mihinkään. En kuitenkaan ihan tässä muodossa toivettani olisi halunnut toteutettavan. Samalla kuitenkin näen tilanteessa mahdollisuuksia koko väestön mittapuulla, sillä tällainen pysähtynyt aika antaa monille pienen hengähdystauon, myös luonnolle. Moni kuitenkin täyttää tauon välittömästi huolilla ja murheilla omasta lähiympäristö tai yhteiskunnasta ja näin kävi itsellenikin, mutta hetken pohdinnan jälkeen olen alkanut löytää asiasta myös uusia puolia. Nyt on mahdollisuus pohtia ajan kanssa, mitä elämältä haluaa ja aikaa muodostaa ajatuksia omaan tulevaisuuteen. Samalla on myös aika toteuttaa rästiin jääneitä pieniä ja isoja asioita, jotka normi oloissa kuormittavat mieltä arjessa. Tulevaisuuden miettiminen voi tässä tilanteessa kuulostaa mahdottomalta taloudellisen epävakauden ja yleisen tiedottomuuden vallitessa. Tarkoitan kuitenkin erilaista ns. terapeuttista tulevaisuuden pohtimista, joka lähtee tarkastelemaan asiaa enemmänkin omien mieltymysten ja toiveiden suhteen.
Jottei asia jäisi liian irtonaiseksi, niin selvennän sitä hieman. Oli kyse sitten rästissä olevasta kodin remontista tai omasta parisuhteesta, niin nyt on hyvä hetki hoitaa asioita ajan kanssa. Tulevaisuutta voi pohtia vaikka sillä, mitä toivoisi kymmenen vuoden päähän ja tarkastella nyt ajan kanssa, voiko asian eteen alkaa tehdä jotakin. Samalla nyt on aikaa monille projekteille, kuten terveyttä edistäviin kehoprojekteihin. Myös auton laittaminen tai valokuvien liimaaminen albumiin, tai ihan mikä vain, missä koet olevasi lähellä omaa mielenkiintoasi on hyväksi. Tällä tavoin voit samalla ehkäistä vallitsevien aikojen aiheuttamaa stressiä ja hyödyt siinä ohella itsekkin, kun saat asioita aikaan.
Eräs kullanarvoinen asia on myös käyttää aika oman yritysidean tarkempaan suunnitteluun. Odotettavissa on, että tulevaisuus vaatii lisää yrittäjä, jotta taloudellinen kuoppa kaatuneiden yritysten kohdalla saadaan paikattua.Tällaisia luovia taukoja elämässä tulee harvoin eteen, joten henkilökohtaisesti suosin mieluummin uusien asioiden kehittelyä, kuin viihde-elektroniikalla itsensä turruttamista. Myöskin ajan käyttäminen opiskellen on erittäin kova sijoitus tulevaan, arvonnousu on taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti