Ensimmäisellä viikolla kiipeily alkoi tuntua luontevammalta ja alussa vallinnut pelko omasta kiipeilytasosta alkoi pikku hiljaa karista. Huomasin pystyväni kiipeämään jo monia pitkiä reittejä päivässä. Sormien iho säilyi erittäin hyvänä, eikä sen takia tarvinnut himmailla kertaakaan. Tulihan se napattua kolmantena kiipeilypäivänä ensimmäinen redpoint 6a+. Oli hauskaa huomata kuinka kehitystä alkoi syntyä näin lyhyessä ajassa. Tämä selittyi lähinnä sopeutumisella pidempiin reitteihin ja kalliotyyppiin, sillä viikossa ei vielä lihaksia kasvateta. Myös itsevarmuuteni liidatessa kasvoi ja sitä kautta kiipeily tuntui luontevammalta.
Ensimmäinen viikko toi tullessaan uusia ystäviä, kun uutta porukkaa saapui majoitukselle ja vanhoja lähti. Tutustuin moneen huipputyyppiin ja kohtasin kiipeilijöitä eripuolilta maapalloa. Muutamasta kaverista vaikuttaisi tulevan hieman pidempiäkin tuttavia, sillä he olivat liikkeellä samoilla aikeilla, paljon kiipeilyä, eikä paluulippua. Kahdesta ihmisestä haluan kertoa hieman enemmän, sillä olen vaikuttunut molemmista, joskin hyvin eri tavoin. Toinen heistä on kulkuri-elämäntyylin omaksunut noin viisikymppinen Steve, Uudesta-Seelannista. Hän myi omaisuutensa reilu vuosi sitten ja matkaa nykyisin vailla suunnitelmia. Mies on hulluna kiipeilyyn, eikä tykkää tarkoista suunnitelmista. Yhtenä iltana kysyin, mitä teet huomenna? Vastaus oli; "I go, where the car goes." Tämä lause kuvastaa samalla myös hyvin koko hotellin ilmapiiriä. Joka aamu porukkaa lähtee useisiin eri kohteisiin ja voit valita itsesi tasoisen porukan ja liittyä seuraan.
Toinen tuttavuus oli Slovenialainen nuori nainen Ana, joka vaikutti elävän kiipeilylle. Hän kiipeää selkeästi minua korkeammalla tasolla ja mikä tästä teki vaikuttavaa oli se, että juteltuani hänen kanssaan minulle selvisi, että hän oli aloittanut kiipeilyn kaksi vuotta sitten. Harva hiljattain lajin aloittanut kiipeää 7b-reittejä toisena vuonna.
Kaikkiaan vierailimme neljässä eri paikassa. Kaikki kohteet olivat laaksoja, jolloin kiivettävää riittää koko päiväksi, sillä voit valita varjon puolen. Säät olivat liki täydelliset, sillä lämplä riitti, mutta ei liiaksi, että olisi kiipeilyä haitannut. Paikallisilta sain kuulla, että tämä vuosi oli ollut poikkeuksellisen sateeton ja viimeisimmästä sadepäivästä oli kulunut jo monta viikkoa. Kaikkiaan viikko oli mahtava ja ilolla jatketaan etiäpäin kohti tulevia kallioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti