K1. The check in

Saavuin Teneriffalle viisi päivää sitten. Olin sopinut itselleni majoituksen Aricossa sijaitsevaan kiipeily hostelliin etukäteen. Koska matkustan opiskelijan budjetilla olin normi huoneen sijaan varannut telttapaikan hostellin puutarhaan. Tämä ratkaisu oli halpa ja sain itselleni,kaiken tarvitsemani, sillä diiliin kuului suihkun, vessan, keittiön, sekä yleisten tilojen käyttöoikeus. Hetken täällä asustelleena voin todeta että tämä järjestely ei todellakaan kalpene huone majoitukselle, sillä suurin osa ajasta kuluu päivän askareissa ja jäljelle jäävä osa käytetään yleisissä tiloissa muiden kiipeilijöiden kanssa jutellen. Teltta on yksinkertaisesti sanottuna vain nukkumapaikka, jossa säilytetään myös tavaroita.

Laskeuduin saaren eteläiselle lentokentälle lauantaipäivänä noin yhden aikoihin paikallista aikaa. Lentokentältä pois pääseminen jalkaisin osoittautui erittäin haastavaksi. Tämän pikku seikan todettuani löysin onneksi bussivuoron, jota netin mukaan ei pitänyt edes olla. Tällä bussilla suuntasin eteläiseltä kentältä kohti saaren pohjoista pääkaupunkia Santa Cruzia. Oma majapaikkani sijoittui noin puoliväliin bussimatkaa ja pudottauduin kyydistä Abades nimisessä kylässä. Paikallinen bussipysäkki osoittautui jännäksi, sillä se sijaitsi aivan päätien varrella ja pysäkille meno ja siitä poistuminen jalkaisin oli jätetty vähemmälle huomiolla. Lähtiessäni suorittamaan viimeistä taivalta bussipysäkiltä hostellille, minun täytyi ensin ylittää kourallinen teitä, mukaan lukien päätien liittymät kahteen kertaan, jonka jälkeen ylitin päätien autotiesiltaa pitkin. Selvittyäni tästä oli edessä enää noin 7 kilometrin mittainen ylämäki majoitukselle. Rinkka painoi sen verran, että koin tarpeelliseksi näyttää peukkua ohi ajaville autoille samalla kun kävelin. Tie oli siihen aikaan kovin hiljainen ja ohitseni ajoi vain yksi auto ensimmäisen viiden minuutin aikana. Pian kuitenkin tuli toinen ja saksalaispariskunta otti minut kyytiin. Matka taittui äkkiä ja pian olin jo majapaikassani.

Vastaanotto oli mielenkiintoinen, sillä omistajat eivät olleet paikalla, mutta muu hostellin väki teki äkkiä oloni kotoisaksi ja minua tervehdittiin alusta alkaen kuin vanhaa tuttua. Ennen kuin tohdin laittaa telttaa pystyyn päätin testata puutarhassa olevan kiipeilyseinän. Siellä tutustuin paremmin ensimmäiseen tyyppiin, joka oli tullut ranskasta ja työskenteli hostellilla vapaaehtoisena, mikä käytännössä tarkoitti, että hän hoitelee liikkuvia asioita viisi päivää viikossa ja saa vastineeksi majoittua ilmaiseksi. Hän opasti minut alkuun majoituspaikassa ja kertoi perusasiat. Kello oli vasta neljän paikkeilla, joten hostellissa oli melko hiljaista. Kaikki olivat kiipeilemässä ja kuuden jälkeen heitä alkoikin ripotellen palailemaan takaisin.

Olin alkuun hieman epäileväinen sen suhteen, kuinka helposti löytäisin itselleni kiipeilyseuraa, sillä yksin matkustaessa tämä koituu usein ongelmaksi. Illan mittaan huomasin äkkiä, etten tosiaankaan ollut ainoa soolomatkustaja, vaan hotelli oli täynnä kaltaisiani. Tutustuin Israelilaiseen yksin matkustavaan kaveriin, joka oli saapunut samana päivänä ja halusi heti päästä asian ytimeen huomenissa. Äkkiä olimmekin sopineet, että huomenna kiivetään kimpassa. Myöhemmin illasta mukaan liittyi vielä Amerikkalainen kaveri länsirannikolta. Hän oli aikeissa viettää hieman pidemmän loman ja aikoikin majoittua kuukauden lähellä sijaitsevassa airbnb-majoituksessa.

Ilta oli nuori kun olin jo löytänyt kiipeilyseuraa tuleville päiville. Pian oli aika laittaa teltta pystyyn ja ilokseni huomasin, etten ollut ainoa telttailija alueella. Puutarhassa oli kolme telttaa seuranani. Nukkumaan käydessäni tiesin, että seuraavasta päivästä tulisi hieno. Tunsin pientä jännitystä, sillä viime sporttikiipeily kerrasta oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, ja reilut 3kk vaivannut jalkavamma oli mukana tuomassa lisäjännyyttä. Huomenna mennään!