K1. Kiiveten halki vuoden

 Aloitetaanpas siitä läheisimmästä, eli kiipeilystä. Viimeisin tämän aiheen postaus taitaa olla viime keväältä, joten kerrottavaa arvatenkin riittää. Kiipeilyä tuli harrastettua kesällä töiden salliessa enimmäkseen ulkona Kainuun kivillä, mutta mukaan mahtui muutama kotimaan reissu köysittelemään. 

Ensimmäinen niistä suuntautui Kouvola-Mäntyharju akselille ja oli yhdistettynä kevään ensimmäiseen kalareissuun. Tästä johtuen kiipeilypäiviä kertyi vain kaksi, mutta ne olivat laadukkaita ja hyvässä seurassa vietettyjä. Näille päiväreissuille sain kaveriksi Mikon, joka nykyisellään vaikutti Tampereella, mutta oli kiipeilyn perässä valmis ajelemaan pienen tovin. 

Eka päivä oli köysittelyä Kouvolan "Louhoksella", joka toimintansa jälkeen oli valjastettu kiipeilykäyttöön. Seinistä huomaa, että ne ovat syntyneet ihmisen avustuksella, ja ovat siten hieman luonnon kallioita symmetrisempiä. Ajan kanssa kalliot ovat kuitenkin kiinteytyneet ja nykyisellään toimivat mainiosti kiipeilyyn, vaikka tämän "teennäisyyden" kyllä aistii otteiden tuntumassa. Tämä oli kummallekin meistä ensimmäinen kerta kyseissä kohteessa, mutta tuskin viimeinen, mikäli alueella joskus tulee pyörittyä. Miljöö alueella on karu, mutta reitit ihan kelpoa kiipeilyä ja suomen mittapuulla reittejä on runsaasti ja kaiken tasoisia, yhteensä (+50kpl). 

Toinen päivä käytettiin boulderointiin Mäntyharjulla, uuden karheassa paikassa, jonka kaverini oli hiljattain avannut. Reittejä ei vielä ollut kaikkia harjailtu auki, mutta laatu korvasi määrän tällä kertaa. Päivässä kertyi kourallinen nättejä suorituksia. Näin oli kotimainen ulkokausi avattu 28.Huhtikuuta. 

Mikon toinen ulkoliidi elämässään, boulder-miehiä

Kesään mahtui muutamia muitakin reissuja, kuten venereissu Saimaalle, johon liittyi hieman DWS-kiipeilyä, eli veden päällä ilman varmistuksia kiipeilyä. Kiipeilyllisesti antoisin reissu koettiin loppukesästä, kun lähdimme Jyväskylän lähimetsiin viikoksi. Tällä kertaa matkaan lähdettiin kaksin tyttöystävän kanssa ja kohteessa vahvuuteen liittyi myös ekalla reissulla mukana ollut Mikko. 

Kohteiksi valikoitui Patamankallio kahdeksi päivää, joka runsaine helppoine reitteineen soveltui hyvin hieman kokemattomammillekin. Toinen kohde oli Halsvuori, jossa vierailimme yhden päivän ja kahtena päivänä päädyimme boulderoimaan lähiseudun kivillä.

Patamankallio täytyy nostaa kokonaisuutena esille erittäin hyvänä kohteena hieman vähemmän aikaa lajia harrastaneille. Alue itsessään on helposti tavoitettavissa ja helppoa kiivettävää riittää jopa useammalle päivälle. Alueen luonto on myös helposti leiriydyttävissä ja siellä vietimmekin yön telttaillen. Mainittakoon alueesta vielä, että lähistöltä löytyy kaunisluontopolku ja seikkailuhenkisille etsittäväksi on Piilolammin luola, joka suomen mittapuulla on ihan kelpo kohde. Tämän kävimme toteamassa yhden kiipeilypäivän päätteeksi.

Toisesta köysittelykohteesta, eli Halsvuoresta jäi todella odottava maku, sillä päiväkäyntimme oli melko köykäinen ja sade keskeytti hommat ennen kuin kunnolla päästiin edes vauhtiin. Tämä oli kohteena varsin vaikuttavan näköinen seinämä ja kiivettävää todellakin riittää, joskin vaikeusaste parhaimmissa reiteissä pyörii seiskan yllä. Kulkukaan ei ollut enää herkkää tällä vierailulla, kun kyseessä taisi olla neljäs päivä putkeen kiipeilyä tarjolla. En tiedä kenen idea oli mennä viimeisenä vaikeimpaan kohteeseen... Siispä vuosi tai pari kovaa duunia ja sitten uudestaan.

Tässä tietääkseni oli kesän highlightsit reissujen osalta, harmillisen vähän tosiaan nyt kun jälkeen päin miettii, mutta ensi kesänä paremmin. 

Merkittävin muutos kiipeilyn saralla tänä vuonna lienee asuinpaikan vaihdosta seurannut harjoitusympäristön muutos. Nykyisellään harjoituspäiviä kertyy kolmesta viiteen viikossa, itsestä riippuen. Kuopioon muuton myötä hommasin välittömästi kausikortin paikalliseen kiipeilykeskukseen ja nyt on vapaa pääsy kellon ympäri reenaamaan. Kyllähän tällainen panostus hieman opiskelijabudjetissa tuntui, mutta jos ei harrastus vie kaikkia rahojasi, on kyseessä väärä harrastus, kuten taannoin eräs ystäväni totesi polkupyöräkaupoilla.

Nykyinen elämäntilanne yhdistettynä kausikorttiin on melkoinen kombo lisäämään tuloskuntoa ja siitä olen saanut jo maistaakin hyvän palasen. Nyt pyöreästi 4kk reenaaminen on tuottanut melkoista nousua voimatasoihin, jotka kesällä ulkokiipeilyn myötä olivat painuneet melko alas. Täysin mutkatonta tämäkään matka ei ole ollut, vaikka kuinka varovasti yritin mennä korkeilla määrillä. Syyskuun alussa menin pamauttamaan takareiteni eräässä 7A+ projektissa, jota työstin ilmeisesti liian pitkään liian vähillä palautuksilla. Revähdyshän siihen syntyi ja palautuminen on edelleen käynnissä, mutta tästä lisää kehopostauksen puolella.

Olosuhteiden parantuminen näkyi tuloksissa melko pian ja suoritustaso oli jyrkässä nousussa ennen sattunutta vahinkoa. Kerkesin topata peräti kaksi 7B reittiä ja tulipa yksi 7A Flash myös napattua (flash=ensimmäisellä yrityksellä päästy reitti).  

Vajaa kaksi viikkoa sitten osallistuin myös ainoaan kilpailuuni tällä kaudella. Pohdin pitkään uskallanko osallistua, sillä "varovasti kilpaileminen" ei ole oikein minua varten. Koska kilpailut olivat hyvin epäviralliset vuosijäsenten väliset mittelöt, päätin ottaa osaa kokematta sen kummempia paineita. Tein siis selväksi itselle, etten yritä reittejä, jotka näyttävät vaarallisilta vamman uusiutumisen kannalta. Olen tyytyväinen että lähdin mukaan, vai
kken ihan täysillä kyennytkään ottamaan. Tällainen kisan tuoma "jännitys" parantaa keskittymistäni merkittävästi ja oli ilo kokeilla uusia reittejä tällaisissa tunnelmissa. Kokonaisuudessaan kisa oli erittäin hyvä harjoitus minulle ja päästyjä reittejä kertyi kaikkiaan 29/41. Tämä oikeutti niukasti puolen välin huonommalle puolelle sijoituksissa. Tulos on kuitenkin lupaava, sillä sijat edessäni eivät olleet monesta reitistä kiinni. Mutta jätetään jossittelut sikseen ja palataan asiaan ensi kisoissa.

Kokonaisuutena vuosi 2020 oli merkittävä kiipeilijän polullani. Teneriffalla vietetty alkuvuosi ja syksyllä säännöllistynyt treenaaminen ovat tulosten lisäksi antaneet paljon näkemystä ja uusia visioita siitä, mitä haluan tämän lajin parissa kokea. Olen myös tutustunut kuluneena vuonna moniin uusiin ihmisiin lajin parissa ja saanut unohtumattomia kokemuksia. Loppuun vielä muutama kuva tämän vuoden edesottamuksista:

Uusien paikkojen etsiminen alkoi heti Suomeen palattuani

Toisinaan joutui otelautaa kuljettamaan erilaisiin paikkoihin

Halsvuoren kallioseinämää

Saimaan reissun vesileikkejä

Patamankalliolla tuplattiin Jossun varmistuskokemus

Hotellimme Jyväskylässä

Ja viimeisenä hieman kotoisampi kuva Sotkamon talvivaarasta, johon ei ympäristösyistä johtuen ole saatu pulttauslupia...